Nina Eriksson
Rautalääkitys ja IBD
05.10.2018
Anemia tarkoittaa matalaa hemoglobiinipitoisuutta. Se voi johtua hemoglobiinin osan, raudan, puutteesta, mutta myös muista syistä. Näitä muita syitä on mm. krooninen tulehdus, kuten IBD itsessään. Leikkaukset ja esim. Crohnn taudin laajuus voivat vaikuttaa sekä raudan että muiden hemoglobiinin muodostuksessa tarvittavien aineiden imeytymiseen (esim. B12-vitamiinin). Joskus IBD-potilaan ruokavalio voi olla liian rajoittunutta. IBD-potilaan anemian syy tulisi selvittää ja hoitaa, koska anemia vaikuttaa IBD-potilaan elämää heikentävästi monella tavalla. Raudanpuuteanemia hoidetaan rautaa antamalla. Anemian riski on yhteydessä suolitaudin aktiivisuuteen, koska tulehtunut suoli vuotaa verta ja aktiivi tulehdus vähentää raudan imeytymistä ja olemassa olevan raudan hyväksikäyttöä elimistössä.
Suun kautta otettu rauta, tabletteina tai nestemäisenä, on hyvä hoito, kun suolitauti on rauhallinen ja anemia lievä. Suun kautta otetun raudan sivuvaikutukset, tavallisimpina löysävatsaisuus ja pahoinvointi, ovat annosriippuvaisia. Usein suun kautta otettavan rautalääkityksen koettuja sivuvaikutuksia voidaan välttää, kun käytetään pienempää annosta ja/tai joka toinen päivä annostusta. Tällöin hoito tietysti kestää ajallisesti pidempään. Myöhemmin annosta voidaan kokeilla nostaa tai annostusta tihentää päivittäiseksi. Sivuvaikutuksia voi myös välttää, ottamalla lääke pienen ruokapalan ja mielellään C-vitamiinipitoisen mehun kera. Tärkeää on, ettei rautatabletin kanssa samanaikaisesti nautita teetä, kahvia tai selkeitä maitotuotteita, jotka estävät raudan imeytymisen. Tablettirautaa on kaupan monessa muodossa, joista maltoosikompleksi voi olla rautasulfaattia paremmin siedetty. Yli 100 mg vuorokausiannoksia ei ole syytä ylittää. Rautalääkitystä tulee jatkaa, kunnes paitsi anemia, myös ns. rautavarastot ovat korjaantuneet. Koska raudan imeytymismäärä suolesta on rajallista, kulkeutuu imeytymätön rauta tulehtuneelle suolipinnalle ja voi hankaloittaa aktiivia tautia. Siksi suun kautta otettavaa rautaa ei käytetä aktiivissa tulehduksessa. Se, että ylijäämärauta värjää ulosteet mustiksi, ei ole haitallista.
Suonensisäistä rautaa käytetään anemian hoitona, suolitaudin ollessa aktiivinen, jos suun kautta otettu rautahoito ei onnistu tai hemoglobiini on hyvin alhainen sekä vaikeissa tilanteissa, joissa tarvitaan myös punasolumuodostusta aktivoivaa lääkitystä.
Suonensisäinen rautalääkitys on tehokasta ja korjaa raudanpuutteen nopeasti ja on yleensä hyvin siedetty. Tavallisimpia haittavaikutuksia ovat päänsärky, huimaus, kuumotus (punastuminen), korkea verenpaine, pahoinvointi ja paikallista ärsytystä pistoskohtaan voi tulla. Myös allergiset reaktiot ovat mahdollisia. Onneksi muut, vakavammat haittavaikutukset, ovat kokemukseni mukaan osaavissa käsissä harvinaisia. Merkittäviä hankaluuksia nykyisiä rajallisia taloudellisia resursseja ja hoidon saatavuuden rajallisuutta ajatellen ovat hinta ja infuusion vaatima tila ja hoitajan aika sekä potilaan kannalta tietysti matkat ja poliklinikkakäynnit.
Paljon keskustellaan pelkän anemiaa aiheuttamattoman raudanpuutteen mahdollisista moninaisista oireista ihmisillä. Anemiaa aiheuttamattoman raudanpuutteen korjaamisen vaikutuksesta krooniseen tulehdukselliseen suolitautiin ei ainakaan vielä ole näyttöä.
C-APROM/FI/ENTY/0776 2/2022
