Nina Eriksson

Sappihapporipuli – syyt, oireet, diagnostiikka ja hoito

09.05.2017

Maksa valmistaa ja erittää sappihappoja, jotka kulkeutuvat sappiteitä pitkin ohutsuoleen. Ne ovat välttämättömiä rasvojen imeytymiselle. Suurin osa sappihapoista imeytyy takaisin verenkiertoon ohutsuolen lopusta ja kulkeutuu edelleen takaisin maksaan ”uusiokäyttöön” (tätä kutsutaan enterohepaattiseksi kiertokuluksi). Vain pieni osa sappihapoista päätyy normaalisti paksusuoleen ja ulosteeseen. Sappihappojen määrä paksusuolessa voi lisääntyä, jos niiden takaisinotto ohutsuolen lopusta on häiriintynyt alueen vaikean sairauden (esim. ileumin Crohnin tauti tai sädehoidon aiheuttama suolivaurio) tai poistoleikkauksen vuoksi. Niin sanotussa idiopaattisessa sappihapporipulissa on solutason muutoksia sappihappojen takaisinottomekanismeissa. Ajatellaan myös, että joissain tapauksissa ohutsuolen nopea läpikulku ärtyneen paksusuolen oireyhtymässä tai sappihappojen jatkuva ”valuminen” ohutsuoleen sappirakon poistoleikkauksen jälkeen tai joihinkin tauteihin liittyvä bakteeriylikasvu ohutsuolessa tai jotkut lääkkeet voivat aiheuttaa lisääntyneen sappihappojen pääsyn paksusuoleen. Sappihapot aiheuttavat vetistä ripulia vaikuttamalla paksusuolen limakalvon toimintaan (veden, suolojen ja liman eritykseen) ja voimistamalla suolen supistuksia ja nopeuttamalla paksusuolen läpikulkuaikaa. Sappihapporipuli voidaan diagnosoida mittaamalla tietyn radioaktiivisesti merkityn suolan säilymistä kehossa tai usein myös tekemällä hoitokokeilu sappihappoja sitovalla lääkkeellä. Sappihapporipulia hoidetaan sappihappoja sitovalla lääkkeellä. Tällä hetkellä käytännössä hoito toteutetaan kolestyramiinilla. Se on varsin hyvin siedetty valmiste, jonka suurin ongelma on lääkkeenoton ajoitus mahdollisen muun lääkityksen suhteen.