Nina Eriksson

Älä unohda tätä: Aurinko ja iho

08.03.2016

Paljon, niin hyvää kuin pahaakin, tapahtuu ihanan, vaarallisen auringon ja ihmisen suurimman elimen, ihon (pinta-ala on 1,5-2 m2), välillä.

Auringon säteilystä suurin osa on näkemäämme valoa ja lämpösäteilyä. Osa säteilystä on iholle haitallista UV-säteilyä. UV-säteily ruskettaa ja polttaa ihoa sekä lisää iästä ja perinnöllisistä taipumuksista johtuvaa ihon vanhenemista: rypistymistä ja värimuutoksia. UVA-säteily on pidempiaaltoista ja se tunkeutuu syvemmälle ihon kerroksiin aiheuttaen ihon vanhenemista ja pahanlaatuisia muutoksia. Vain pieni määrä on lyhytaaltoista UVB-säteilyä, joka imeytyy lähinnä ihon pintakerrokseen. UVB-säteily on karsinogeeni eli se aiheuttaa syöpää. Niin se on.

Eripituiset UV-säteet aiheuttavat erilaisia pahanlaatuisia ihomuutoksia, joilla on eroja etenkin niiden taipumuksessa lähettää etäpesäkkeitä.

Pohjoisen sijaintimme vuoksi meillä Suomessa marras-helmikuussa, 1/3 vuodesta, auringon säteet tulevat niin kaukaa, ettei UVB-säteilyä ole juuri lainkaan. Mutta silloin, kun aurinko porottaa kotimaassa tai lomamatkoilla, on monen vaalea iho herkkä palamaan. Auringon vaikutusta lisäävät salakavalasti esim. vesi (myös pintaveden alla) ja lumi. Toisaalta ohut pilviverho ja viileä tuuli saavat meidät valheellisesti luulemaan, ettei aurinko juuri silloin vaikutakaan niin voimakkaasti.

Ei aurinkoa pidä pelätä, niin kuin ei monia muitakaan asioita, mutta siihen täytyy osata suhtautua järkevästi. Auringon säteet ovat vaarallisia, kun iho altistuu päivittäin tuntikausiksi UV-säteilylle tai palaa. Useasti toistuvan, mutta lyhytaikaisen auringolle altistumisen, joka ei aiheuta ihon punoittamista, ei tiedetä olevan haitallista.

Ylimääräiset varoituksen sanat kirjoitan kuitenkin immunosuppressiivista (tiopuriinit, biologiset lääkkeet, metotreksaatti, kalsineuriinin estäjät) lääkitystä käyttäville potilaille.

Tulehdukselliset suolisairaudet, kuten muutkin krooniset tulehdukset, lisäävät itsessään syövän syntyä. IBD lisää ei-melanoomaihosyöpien (levyepiteelikarsinooma ja basaliooma) riskiä. Melanoomariskin lisääntyminen ei ole yhtä selvää. Itse taudin lisäksi eri immunosuppressiiviset lääkkeet lisäävät eri ihosyöpien riskiä eri lailla. Esim. tiopuriinien tiedetään lisäävän erityisesti ei-melanoomaihosyöpää, koska se herkistää ihosoluja auringonvalon haitallisille vaikutuksille. TNF-alfasalpaajien kohdalla riskit eivät kaikilta osin ole vielä selviä. Tämä ei mielestäni nykytiedon valossa vähennä ennaltaehkäisyn/suojautumisen tarvetta.

Immunosuppressiivisia lääkkeitä käyttävien tulisi välttää pitkäaikaista aurinkoaltistusta ja suojata iho vaattein ja molemmilta UV-säteiltä suojaavin aurinkovoitein niin, ettei aiheudu ihon punoitusta tai palamista. Iho kannattaa tarkistaa aika ajoin itse ja vuosittain terveyskeskus-, työterveys-, gastroenterologi- tai ihotautilääkärin toimesta. Epäilyttävistä muutoksista kannattaa herkästi otattaa näyte tai poistattaa muutos kokonaan näytteeksi.

On paljon ihomuutosten riskejä, joihin emme voi vaikuttaa: ihon väri ja aurinkoherkkyys, punatukkaisuus, perimä, sukupuoli, luomien runsas määrä jne. ja immunosuppressiiviset lääkkeet, joita suolen rauhoittamiseksi voidaan tarvita. Onneksemme (talvi-ihmisen mielipide!) asumme pimeässä pohjolassa, tupakoinnin voi lopettaa, liian voimakkaalta ja pitkäkestoiselta auringonvalolta voi suojautua – ja silti nauttia kesästä, jos sattuu olemaan kesä-ihminen!