Marja Lohman

Ala vieriväksi kiveksi!

05.06.2017

Kulunut aihe ehkä, mutta en malta olla kirjoittamatta asiasta, jonka koen niin tärkeäksi sekä itselleni sinällään, että työni kautta potilaitten terveyttä ja hyvinvointia ajatellen: liikunta. Tai liikkuminen yleensä.

Ihmetyttää, että kaikesta tiedotuksesta, tilastoista ja faktoista huolimatta, asiasta joutuu vielä puhumaan. Onhan ihan perusasia, että ihmisen on täytynyt liikkua elääkseen kautta aikain. Maailma on muuttunut, kulttuurit ovat muuttuneet, tekniikka on kehittynyt, mutta fysiologiamme ei ole muuttunut samalla nopeudella. Kroppamme tarvitsee liikettä. Autossa istuminen ja työnteko tietokoneen ääressä on huonontanut ryhtimme, vaikuttanut aineenvaihduntaamme ja aiheuttanut apatiaa ja mielen masennusta.

Liikunta voi olla liikunnan harrastamista tai hyötyliikuntaa. Kunhan käyttää jäseniään.

Liikkuminen ylläpitää kuntoa, joka vaikuttaa jaksamiseen ja perusterveyteen.

Liikkuvan ihmisen energian saanti ja käyttö pysyvät helpommin tasapainossa eli paino normaalina. Suhteellisuusteoriankaan mukaan energia ei katoa minnekään. Jos ei kuluta saamiaan kaloreita, varastoituu liika energia kehoon rasvana.

Vähäinen liikunta ja ylipaino kulkevat usein käsi kädessä ja ovat suuria terveysongelmiamme. Ne ovat merkittäviä riskitekijöitä diabeteksen ja verisuonisairauksien suhteen. Liikunta vaikuttaa sokerin ja insuliinin aineenvaihduntaan ehkäisten diabetesta sekä rasva-aineenvaihduntaan pitäen osaltaan kolesterolit kurissa ja sitä kautta verisuonitautiriskiä pienempänä. Myös tuki- ja liikuntaelimistön vaivat ja sairaudet liittyvät usein tähän samaan ongelmavyyhtiin. Liikkumalla säästää sekä itseään että verorahojaan!

Liikkuminen rentouttaa. Se on hyvää stressinhallintaa. Se purkaa paineita ja vähentää vihaa. Se kohottaa mielialaa. Liikunta on Käypä hoito -suosituksissa yksi masennuksen hoitomuodoista. Liikunta lisää luovuutta. Ajatukset järjestyvät kävelylenkillä. Veren virratessa vilkkaasti päänupissa löytyy ratkaisuja, syntyy uusia ideoita. Tutkittua asiaa! Ja monen huomaamaa käytännössä.

Gastroenterologikin törmää liikunnan vähyyden aiheuttamiin ongelmiin. Vatsavaivoja, turvotusta, ummetusta, peräpukamia, peräaukon haavaumia tulee vastaan päivittäin. Näille oireille voi olla monenlaisia syitä ja ne tulee aina tutkia ja selvittää, mutta hyvin usein tilanteen korjaantumiseen auttaa liikunnan lisääminen. Ainoastaan koliittitautien pahenemisvaiheessa on syytä välttää elimistön ylimääräistä rasitusta.

Kyllähän liikunnastakin voi saada yliannoksen. Joko henkisen tai ruumiillisen, niin kuin monessa asiassa. Tunnolliselle liikunnasta voi tulla rasite. Joillekin se voi olla pakkomielle tai pakokeino, joillekin oire ulkonäkö- tai ruumiinkuvaongelmista. Liiallinen, yksipuolinen rehkiminen sinällään, voi aiheuttaa harmillisia ja joskus pitkäaikaisiakin vammoja. Kohtuus kaikessa pätee tässäkin. Liiallisen innostamisen vaara lienee kuitenkin pieni, eiköhän meitä peruslaiskoja, vähän patisteltavia, ole enemmistö.

Mutta liikunnassa on mukavaa se, että huvi ja hyöty ovat samassa paketissa. Jokaiselle löytyy oma laji, se on varmaa. Ja jos joutuu vähän velvollisuudesta tai puolipakosta aloittamaan, niin parissa viikossa tottuu ja kolmessa jää koukkuun. Eikä sammaloidu.