Marja Lohman

Erilaisuudesta

07.02.2017

Miksi tuo ihminen käyttäytyy noin? Miten tuolla toisella voi olla itsestään selvästä asiasta tuollaisia ajatuksia? Miten tuo on aina noin iloinen, vaikka elämä on kolhinut niin? Miksi minä sairastuin? Miksi minun sairauteni, vaikka on sama kuin tuolla toisella, käyttäytyy aivan eri tavalla? Pelkääkö tuo sairauttaan? Häpeääkö tuo toinen sairastumistaan?

Me olemme erilaisia. Jokainen meistä on yksilö.

Toisaalta me ihmiset olemme kaikki samanlaisia. Tarvitsemme ravintoa, suojaa, haluamme elää rauhassa, jatkaa sukua. Meillä kaikilla on tarve antaa ja saada rakkautta, tulla hyväksytyiksi. Vain arjen elämä erilaisissa olosuhteissa himmentää samankaltaisuuttamme ja erot painottuvat enemmin.

Mikä tekee meistä erilaisia?

Fyysinen olemuksemme ja psyykkiset ominaisuutemme määräytyvät geenien sekä ympäristön yhteisvaikutuksesta.

Geenit määräävät olenko pitkä vai lyhyt, tumma vai vaalea, voiko minusta tulla nopea juoksija, onko minulla taipumuksia joihinkin sairauksiin. Ympäristötekijät vaikuttavat siihen, miten nämä perintötekijät tulevat esiin. Saanko riittävästi ja oikeanlaista ruokaa kasvaakseni, millaista työtä teen, asunko puhtaalla maaseudulla vai saastuneessa miljoonakaupungissa, millaiset ovat elintapani.

Geenit määräävät temperamentin, älykkyyden, mutta ympäristö ja kulttuuri ohjaavat psyykkistä kehittymistämme. Mihin kulttuuriin synnyn, mitkä ovat sen arvot, saanko tukea henkiseen kasvuuni, mitä harrastan, mitä valintoja teen.

Tällaisista osasista syntyy palapeli nimeltä ihminen. Hän, jolla on tietyt ominaisuudet, tietty kapasiteetti, tietty tyyli reagoida ja käyttäytyä. Tietty tapa elää ja etsiä onneaan.

Näitä ihmisten eroavaisuuksia ja niiden taustoja tulee pohdiskeltua työssä, usein alitajuisesti, kun tehdään diagnoosia, suunnitellaan hoitoja, kannustetaan niihin tai elintapamuutoksiin. Joskus joutuu pysähtymään ja tietoisesti miettimään henkilön ominaisuuksia ja motivaatioita saadakseen asioille ymmärrystä.

Työn lisäksi erilaisuuksien tuumailu ja ymmärtämisen yrittäminen on muutenkin mielenkiintoista ja avartavaa. Mikä rikkaus, että meitä on moneksi! Omaa elämääkin saattaa elähdyttää asettuminen toisen ihmisen saappaisiin. Voi löytyä uusia tapoja ajatella ja tehdä asioita. Huomata, että monet tiet ja monenlaiset askeleet vievät eteenpäin. Suvaitsevaisuudesta meille on paljon puhuttu ja jotakin varmaan olemme oppineet. Ainakin globaalisti, mutta entä aivan lähipiirissä? Naapuri, työtoveri, takana ajava? Kaikkea ei tarvitse hyväksyä, mutta erilaisuutta voi yrittää ymmärtää.

José Saramagon sanoin: Tyytykäämme siis siihen vähään minkä ymmärrämme toisten elämästä, he saattavat kiittää meitä ja yrittää vastapalvelukseksi ymmärtää meitä.
Terveisin, Marja