Nina Eriksson

Kirjoitussarja käyntiin

28.08.2015

Kirjoitussarja pitää aina saada jotenkin käyntiin, joten valitsen itselleni helpon ratkaisun: historian.

Tulehduksellisiin suolisairauksiin viittaavia tautikuvauksia löytyy jo ajanlaskumme varhaisilta vuosisadoilta, ja taudeista kirjoittaneita lääkäreitä on useita. Sitä, kuka minkäkin taudin aikoinaan riittävän tarkasti ensimmäiseksi määritteli, on usein vaikea todentaa.

Sir Samuel Wilksiä pidetään kuitenkin ensimmäisenä lääkärinä, joka käytti nimeä ulcerative colitis / haavainen paksusuolitulehdus 1859.

Ohutsuolen loppuosaan sijoittuvaa haavaista, ahtauttavaa, fistelöivää tulehdustautia tutkivat ja kuvasivat monet lääkärit 1900-luvun alkupuoliskolla. Tämä toinen tulehduksellisista suolisairauksista sai nimen Crohnin tauti 14 potilasta raportoineen lääketieteellisen julkaisun ansiosta vuonna 1932. Oliko syynä se, että Burrill B. Crohnin nimi oli kirjoittajalistassa aakkosissa ensimmäinen? Crohnin tauti nimettiin joka tapauksessa lääketieteen historiassa kovin tavanomaisesti eli miehen nimen mukaan, kun taas haavainen paksusuolitulehdus, meille kaikille helpommin, kuvaa jo tautia itseään.

Kaikkea nykyteknologiaa käyttävänä lääkärinä mietin, miten tutkimusmahdollisuudet ovat kehittyneet. Varhaisimmat diagnoosit perustuivat pääosin oireisiin, joista keskeisimpiä olivat ajoittainen, verinen, ei tarttuva ripuli. Leikkaus- ja kuolleesta materiaalista saatiin kuvaa siitä, miltä sairas suoli näytti. Patologit alkoivat tutkia näitä näytteitä mikroskoopilla 1800-luvulla.

Lukuisat röntgentutkimukset vanhoilla laitteilla aiheuttivat haitallista säderasitusta, mutta sitä eivät potilaansa parhaaseen pyrkineet lääkärit aikanaan tienneet. Nyt röntgensäteet voidaan onneksi usein korvata magneettikentillä.

Suorilla putkilla on jo pitkään kurkittu ihmisen kaikkiin onteloihin, mutta jokainen skopioita tehnyt tai kokenut ymmärtää, ettei sillä tavalla suolistossa pitkälle pääse! Jollain lailla modernien endoskooppien käyttö alkoi Suomessa vasta 70-luvulla. Nykyisen diagnoosinteon tärkein apuväline, käytössä olevat, jatkuvasti kehittyvät ja kohta lähes mikroskooppisen tarkat videoskoopit tulivat käyttöön vasta 90-luvulla. 2000-luvulta alkaen on ohutsuoleen päästy katsomaan pitkälle sekä ylä- että alakautta kaksoispalloskoopilla tai nieltävällä kapselikameralla kokonaan.

Diagnoosin teosta ehkä myöhemmin. Seuraava kirjoitus käsittelee IBD:n nimiviidakkoa.

Lähteet:
J Clin Gastroenterol. 1988 Jun;10(3):286-97.
Kirsner JB. Historical aspects of inflammatory bowel disease.
World J Gastroentero, 2001;7(2):175-184
Kirsner JB. Historical origins of current IBD concepts.
Wikipedia
Professori Martti Färkkilä Helsingin yliopisto/HUS gastroenterologian klinikka