Nina Eriksson

Kirjoitussarja päätökseen

08.12.2016

Kirjoitussarja päätökseen

17 kirjoituksen jälkeen tämä on viimeiseni. En ole kirjailija, pöytälaatikkorunoilija enkä blogisti, mutta monien mielestä varsin suulas. Näihin kirjoituksiin jouduin, tai nyt jälkikäteen ajatellen, pääsin sattumalta. Olin vuoden ajan kirjoitellut lenkkeilyyn kannustavia sähköpostiviestejä kolmelle ystävälleni, joiden piti osallistua kanssani erään gastroenterologiatapahtuman hyväntekeväisyysjuoksuun, jota ei sitten loppujen lopuksi edes pidetty. Yksi näistä ystävistäni on kollega, joka keksi julkituoda nimeni, kun tälle palstalle haettiin lääkäriblogistia. Ilmoitin heti, ettei minusta ole blogistiksi, mutta koska olen luonteeltani ja työnkuvaltani ”ihan tavallinen lääkäri”, voisin jutustella paperille mieleeni juolahtavia asioita. Asiatietoa ja tieteellistä tekstiä tulehduksellisista suolisairauksista on mielestäni saatavilla riittävästi. Sitä löytyy upeasti potilasyhdistyksen sivuilta ja lehdestä sekä mm. useiden eri lääkeyritysten verkkosivuilta. Tiedonjanoisimmat jaksavat kahlata internetin sivuja eri kielillä. Toivoisin, että tärkein tieto annetaan yhä lääkärin ja IBD-hoitajan vastaanotolla. En siis ole paneutunut suoraan hoitoon, lääkkeisiin, patologiaan enkä moneen muuhunkaan vastaanottoasiaan, vaan koettanut poimia enemmän tautia sivuavia, mutta siihen läheisesti liittyviä, omasta mielestäni tärkeitä ja helposti huomiotta jääviä aiheita. Tai ehkä kirjoitin vain sitä, mikä oli minulle helpointa…

Olisin halunnut kirjoittaa enemmän kroonisen sairauden hyväksymisestä ja sen kanssa elämisestä. Mutta en kerta kaikkiaan saanut aikaiseksi tekstiä, joka olisi ollut muuta kuin teoreettista pohdiskelua ja tutkitun tiedon toistamista. Sanoja, joiden lukemisesta olisin olettanut olevan välitöntä apua, joiden olisin voinut toivoa kolahtavan tässä ja nyt, en keksinyt. Kroonisen sairauden hyväksyminen onkin pitkä prosessi, johon vaikuttavat monet asiat ja henkilöt. Lääkärinä olen vain yksi osa tätä potilaani prosessia. Kuinka tärkeä, sen tietää vain potilaani. Potilaan tueksi yritän antaa tietoni, taitoni ja aikaani. Yritän myös kuunnella ongelmia ja ohjata oikean ihmisen luokse, jos luulen, että IBD-hoitaja, psykiatri, psykologi, sosiaalihoitaja, ravitsemusterapeutti, ammatinvalinnanohjaaja, päihdetyöntekijä, vertaistuki tai joku muu voisi olla apuna sairauden kanssa sinuksi tulemisessa ja sen kanssa elämisessä. Kiitos tämän kirjoitussarjan, kiinnostuin asiasta enemmän.

Seksi ja seksuaalisuus olivat aihe, josta minua pyydettiin kirjoittamaan jo kuukausia sitten. Pitkän kypsyttelyn jälkeen syntyi marraskuun juttuni. Lääkärinä yritän olla avoin potilaani ongelmille, mutta tiedän, etten voi enkä osaa itse auttaa kaikessa. Yllättäen olen huomannut, että seksuaalisuutta koskevissa asioissa oikean hoito/keskustelupaikan löytäminen ei olekaan ihan helppoa. Koska jo seksuaaliasioiden ja -ongelmien esille tuominen on usein korkea kynnys, lienee selvä, että avun haku jää, jos sen saaminen on monen eri ovenkolkutuksen takana.  Kiitos tämän kirjoitussarjan, kiinnostuin asiasta enemmän.

Toivon, että pienet muistutukseni tavallisista asioista edistävät niitä lukevien hyvinvointia. Useimmat kirjoitukseni ovat joka tapauksessa pyörineet enemmän tai vähemmän faktatiedon ympärillä. Elämiseen sairauden kanssa liittyy kuitenkin paljon, paljon muuta. Siitä ovat kirjoittaneet näiden sivujen blogistit Teija, Henna-Maria ja Kaisa, joille suuri kiitos. Olen itse saanut heidän teksteistään ajatuksia ja uskoakseni myös ymmärrystä potilasvastaanoton ja etenkin sen ulkopuolisen elämän ongelmiin ja tapahtumiin. Heidän tekstiensä myötä toivon ymmärtäväni taas hieman paremmin vastapäätäni istuvaa ihmistä!

Vuoden alusta tällä palstalla vaihtuvat tyyli ja teemat. Minä siirryn toiselle sivulle. Joulu- ja talvi-ihmisenä elän nyt hetken lumihiutaleiden, hiihtolatujen, joulumusiikin, glögin, joulutorttujen, imelletyn perunalaatikon ja kynttilöiden aikaa.