Marja Lohman

Luontoon!

09.05.2017

Kehotus: luontoon jokainen! Metsään, pellolle, rannoille!

Koska nyt siellä on aivan ihanaa. Kevät, kaikki alullaan. Luonnon uudelleenheräämisen ihmettelyä, kesän kihelmöivää odotusta. Aistit äärillään tuttuja, mutta taas uusia kokemuksia. Miten kaunis on valkovuokkopeite metsikössä, miten hehkeä hiirenkorvien vihreys. Miltä kuulostaa peipon liverrys, tuulen humina oksistossa. Miltä maistuu suussa ketunleipä tai ahven rantakaislikon katiskasta. Mille tuoksuu kielokimppu tai veneen terva tai mäntymetsä. Mille tuntuu kärpänen kädenselällä ja liukas rantakivi jalan alla. Miten rauhoittavaa on katsella horisonttiin ja antaa ajatusten tasaantua. Tekee niin hyvää sielulle, ja sitä kautta koko kropalle.

Ja kropalle tekee hyvää aivan konkreettisestikin liikkuminen luonnossa. Hyppäät puron yli, nouset kivelle, kurottaudut sammaleiselle kumpareelle. Yksi lihas tekee työtä, toinen venyttyy ja rentoutuu. Keuhkoihin hengität puhdasta ilmaa. Jos ei käyskentely riitä, voit juosta tai vaikka suunnistaa. Tai mennä järvelle tai lammelle soutamaan. Kunto nousee, huvia ja hyötyä yksintein. Kantojen ja juurakoitten yli vaeltelu epätasaisessa maastossa on, etenkin vanhemmalle väelle, hyvää tasapainoharjoitteluakin.

Niinpä.

Mutta tiesitkö, että luonnossa liikkuminen ja oleskelu siellä voivat olla fyysisen kunnon ja henkisen hyvinvoinnin lisäksi muullakin tavalla oleellisen tärkeää terveyden kannalta?

Elintapojen modernisoituminen, elintason nousu, kaupungistuminen, ovat tuoneet mukanaan paljon hyvää. Puhtautta, terveyttä, suojaa luonnon uhkilta, sairauksien hoitoa, pitkää ikää. Mutta samalla olemme vieraantuneet luonnosta. Normaali mikrobistomme – suoliston, ihon ja hengitysteiden bakteerit, virukset ja sienet- on muuttunut ja yksipuolistunut. Tällä on suuri merkitys immuniteetin kehitykselle ja muokkautumiselle ja tätä kautta myös sairauksien synnylle. Erityisesti allergioiden ja monien autoimmuunisairauksien, mukaan lukien koliitti, taustalla on ilmeisimmin osaltaan epätasapaino ympäristön ja immuunivasteen välillä.

Ensimmäiset elinvuodet ovat vastustuskyvyn kehittymisen kannalta tärkeitä, vaikkakin immuunijärjestelmässä tapahtuu muutoksia koko elämän ajan. Kun ei ole joutunut tekemisiin monimuotoisen mikrobiston kanssa riittävästi, tunnistaa elimistö ympäristöä myöhemmin väärin, hyökkää tykillä hyttystä vastaan. Tutkimukset viittaavat lähellä luontoa eläneitten lasten sairastavan vähemmän diabetesta ja allergioita. Mikrobistolla on yhteyksiä myös keskushermostoon ja aivotoimintoihin. Masennuksen ja suolistomikrobien yhteyttä tutkitaan.

Mitä kaikkea vielä löytyykään? Mielenkiintoinen artikkeli aiheesta löytyy Duodecim-lehden tämän vuoden numerosta 1: http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/1/duo13480

Ihminen on osa luontoa. On tärkeää pitää yhteys kunnossa. Sekä säilyttää kosketus luontoon, että säilyttää luonnon monimuotoisuus.

Tässä asiassa etumme ja velvollisuutemme on myös ilo ja nautinto!

Sormet yrttipenkkiin! Kynnenaluset multaan! Menkää metsään, puistokin tiukan paikan tullen käy tai kerrostalon piha!

Iloista kevättä t. Marja