Nina Eriksson

Miten sinä toteutat lääkehoitoasi?

11.10.2016

Miten sinä toteutat lääkehoitoasi?

IBD:n hoitoa toteutettaessa tulisi potilaalla ja lääkärillä olla yhdessä laadittu tutkimuksia ja hoitoa koskeva suunnitelma. Joskus sen voi tehdä vuosiksi eteenpäin, mutta silloinkin se tulisi välillä muistaa tarkistaa. Joskus tuntuu, ettei mitään suunnitelmaa ehdi kirjatakaan, kun tauti taas yllättää ja kaikki menee uuteen mietintään. Lääkitys on keskeinen osa IBD:n hoitoa – sitä suunniteltaessa huomioidaan paitsi itse lääkeaine myös lääkeannos, lääkemuoto, lääkkeenottoaikataulu, lääkityksen kesto, lääkkeen hinta, haittavaikutukset ja yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa. Lääkityksen hyödyn pitää tietysti olla haittaa suurempi ja ennen kaikkea potilaan tulee hyväksyä valittu lääkitys. Vain otettu lääke auttaa.

Miten löytäisimme yhdessä keinoja, jotka helpottaisivat sinua lääkehoidostasi selviytymisessä? Luulen, että IBD-hoitajat ja vertaistuki ovat tässä asiassa minua suurempi apu, mutta kirjoitanpahan joitain ajatuksiani.

Ensin pitäisi jollakin tavalla hyväksyä sairaus osaksi minuutta, joka onkin oma iso asiansa. Voi tuntua, että lääkkeiden aloittaminen on periksi antamista ja luovuttamista, alistumista sairauteen. Itse käännän tämän niin päin, että hoitamattomana annat sairauden hallita ruumistasi, jyllätä miten lystää. Lääkkeillä voit ottaa kontrollia omiin käsiisi.

Lääkehoidossa tasapainoillaan hyödyn ja haitan kanssa. Näitä voi olla vaikeaa itse ymmärtää, mutta olisi hyvä aina uuden lääkkeen kohdalla käydä asiat kunnolla läpi hoitohenkilökunnan kanssa. Silloin päätöksen voi tehdä kerralla, eikä asia ahdista mieltä jokaista pilleriä niellessä. Toistuvista, lyhyistä, oireita helpottavista kuureista voi olla pidemmän päälle enemmän erilaista haittaa, kuin säännöllisestä lääkityksestä. Taudeillakin on sivuvaikutuksensa. Sairaudet eivät ole kadonneet, mutta elämänlaatumme ja elinikämme on pidentynyt osin lääkekehityksen myötävaikuttamana.

Tiesitkö, että joitain lääkkeitä on saatavissa eri muodoissa? Jos yhdenkin ison tabletin nieleminen on vaikeaa, lienee selvää, ettet niele kolmea aamuin illoin. Entä, jos lääkkeen voisikin liuottaa? IBD-lääkkeet ovat helppoja, sillä pääsääntöisesti niiden kerta-annosmäärät, ottoaika ruokailuun nähden ja ottoajat ylipäänsä ovat varsin joustavia. Ja tämä tieto on muuttunut. Vielä tulee vastaan potilaita, jotka ainakin pyrkivät ottamaan jonkun lääkkeen kolmasti päivässä, vaikka on tiedetty jo vuosia, että kyseiset pillerit voi napata kertaheitolla. Kirjoitan aina tottumuksesta reseptiin yksi peräpuikko iltaisin. Mutta onko tämä järkevää, jos potilas tekee säännöllistä yötyötä tai vuorotyötä?  Jos neulanpisto pelottaa, on se asia käsiteltävä, vaikka muuten hyväksyisitkin suositellun lääkkeen. Kaikki sujuu paremmin, jos lääkäri ja potilas ovat avoimia toisilleen. Useimmiten keskustelun ja kokeilujen kautta oikea lääkemuoto ja -aikataulu löytyvät. Jos lääkkeenotto haittaa arkielämää, tulee asiaa miettiä taas uudestaan.

Päivittäin otettavat IBD-lääkkeet ovat siinä armollisia, ettei yksittäinen unohdus yleensä aiheuta yhtään mitään. Harvoin annosteltujen biologisten lääkkeiden unohtaminen näkyy nopeammin ja niiden unohtaminen voi myös vähentää lääkityksen tehoa tulevaisuudessa. Mutta, jos ottaa tavakseen unohdella, voi tapa jäädä päälle ja sillä on seurauksensa suolen limakalvon tulehtuessa ensin oireettomana ja siten lopulta oireiseksi. Mitä enemmän lääkkeitä unohtaa, sitä enemmän taudin aktivoitumiset, silloin tarvittavien lääkehoitojen haittavaikutukset, sairaala- ja leikkaushoidot yleistyvät.

Erityisesti silloin, kun lääkitystä aloitetaan tai muutetaan, on hyvä miettiä, miten lääkkeet muistaa ottaa. Jos lääkitys on yksinkertainen, tulee siitä ihannetapauksessa rutiinia kuin hampaiden pesusta. Kehotan muuten usein laittamaan lääkepurkin hammasharjan viereen. Muistutusvaihtoehtoja on monia. Jos lääkkeitä on paljon, on lääkedosetti oiva apukeino. Kun sen lataa kerran viikossa, ei tarvitse joka päivä purkkeja aukoa. Ohjelmoitu matkapuhelinhälytys on hyvä ja huomaamaton muistutustapa. Nykyään on myös saatavilla erilaisia lääkesovelluksia kännykkään ja apteekissa ohjelmoitavia piippaavia muistutuslaitteita. Varalääkkeet kannattaa pitää yllättävien tilanteiden ja muuttuvien suunnitelmien varalta toilettipussissa tai käsi/olkalaukussa.

Suolistosairauksissa aktiivivaiheen oireet ovat niin hankalia, että silloin hoito on helpompi hyväksyä. Hoidolla oireet saattavat hävitä nopeastikin, mutta myös silloin esim. kortisonikuuri on syötävä alenevin annoksin loppuun asti. Hyväksyt tämän varmasti paremmin, jos tiedät miksi. Kannattaa kysyä. Moni kuitenkin sopeutuu lieviin päivittäisiin oireisiinsa, eikä halua tehostaa lääkitystä, vaikka voisi paljon paremmin, kun jaksamista jäytävä ja elämänlaatua heikentävä vähäinen tulehdus hyvällä lääkehoidolla minimoitaisiin.

Jotkut jättävät lääkkeitä ostamatta korkean hinnan takia. Kerro tämäkin lääkärillesi, jolloin hän voi esittää vaihtoehtoja. Toiseksi paraskin vaihtoehto on todennäköisesti parempi kuin ei mitään.

Tärkeintä on, että kerrot lääkärillesi, mitä ja miten lääkkeitäsi syöt. Näin hän ei tietämättään suunnittele yli- tai alilääkitystä tai tee haitallisia lääkevalintoja. Yllättäviä ongelmia voi koitua, jos sinulle esim. sairaalahoidossa annetaan yhtäkkiä lääkkeitä sairaskertomuksessa olevan lääkelistan mukaan etkä olekaan sitä noudattanut. Lääkärin vastaanotolla toteutetaan sinun hoitoasi. Ei lääkäri etsi virheitä, jätä jälki-istuntoon tai pudota arvosanoja.

Oikein otetut lääkkeet vähentävät ikäviä taudin aktiivivaiheita, komplikaatioita, leikkauksia ja poissaoloja koulusta ja työstä. Jaksat paremmin vapaa-aikana, elämänlaatusi paranee ja pelkän unelmoimisen lisäksi pystyt myös toteuttamaan haaveitasi.

Unohda sairautesi älä lääkkeitäsi.