Nina Eriksson

”Mites, kun me ollaan mietitty lapsen hankkimista?”

14.01.2016

Koska tulehduksellisiin suolistosairauksiin sairastutaan usein nuorina, on lasten hankkiminen taudista riippumatta tai taudista riippuen asia, josta haluan kirjoittaa seuraavaksi. On selvää, että jokainen miettii, vaikuttaako oma sairaus tai lääkitys lasten hankintaan. Omasta perusluonteestaan riippuen jotkut ovat enemmän, jotkut vähemmän miettiväisiä, huolestuneita, pelokkaita. Miten vain, asia kannattaa ottaa esille hoitavan lääkärin tai suolitauteihin erikoistuneen sairaanhoitajan (IBD-hoitaja) kanssa heti, kun ajatus omista lapsista ensimmäisen kerran käy mielessä … vaikkei varsinaisia ”harjoituksia” olisi vielä tarkoitus aloittaakaan. On nimittäin asioita, joihin sujuvan raskauden ja terveen lapsen syntymän kannalta voidaan vaikuttaa jo ennen onnistunutta hedelmöitystä. Tiedetään, että ennen raskautta remissiossa (ei oireita eikä tulehdusta suolessa) oleva tauti ennustaa rauhallisena pysyvää tautia myös raskausaikana ja sillä taas on suuri merkitys raskauden kulun, raskauden keston ja lapsen syntymäpainon suhteen. Jos äidin tauti on kovin aktiivinen, olisi hyvä odottaa sopivan lääkityksen tehoamista ennen raskaaksi tuloa. Myös äidin foolihappolisä (tietty B-vitamiini) on hyvä aloittaa jo hyvissä ajoin raskauden suunnitteluvaiheessa osin yksilöllisesti suunnitellulla annoksella. Usein suolitautiin ja sen lääkitykseen kohdistuva huoli saa unohtamaan muut raskauteen vaikuttavat tärkeät asiat, joihin itse voi vaikuttaa; kuten äidin tai isän tupakointi, äidin ylipaino, käsikauppalääkkeet, luontaistuotteet jne.

Useimmista kroonisissa suolitaudeissa käytetyistä lääkkeistä raskauden aikana on paljon tietoa, kaikkein uusimmista tietysti vähemmän. On tärkeää käydä oma lääkitys läpi oman hoitavan lääkärin kanssa ennen kuin noin vain lopettaa lääkityksensä, tietämättä mitä ongelmia ja riskejä se voi aiheuttaa.

Pääsääntöisesti lääkkeet eivät vaikuta raskaaksi tulemiseen, mutta esim. sulfasalatsiini voi aiheuttaa siittiöiden vähyyttä joka korjaantuu, kun lääke vaihdetaan toiseen. Aktiivinen tauti ja lantionpohjan alueen leikkaukset isällä tai äidillä voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista, jolloin apua voidaan tarvittaessa saada lapsettomuusklinikan asiantuntijoilta.

Jotkut lääkkeet lopetetaan jo paljon ennen hedelmöitystä (esim. metotreksaatti sekä isältä että äidiltä 3-6 kk aiemmin) tai mahdollisuuksien mukaan tietyssä vaiheessa raskautta (esim. TNF-alfasalpaajat) tai niiden käyttöä vältetään tietyissä sikiökehityksen vaiheissa (esim. siprofloksasiini 1. raskauskolmanneksella). Yleisesti ottaen hyväksi räätälöityä, taudin rauhallisena pitävää lääkitystä ei äidin pidä lopettaa, koska onnistuneen raskauden ja kehittyvän sikiön kannalta taudin pysyminen rauhallisena on paras vaihtoehto. Jos tauti kuitenkin oireilee, on lääkityksen tehostaminen mahdollista ja tärkeää myös raskauden aikana. Tärkeintä on, että sekä potilas että hoitava lääkäri kuin myös synnytyssairaalan lääkäri tietävät, mitä lääkkeitä koko raskauden aikana on käytetty. Näin pienestä vastasyntyneestä osataan pitää hyvää huolta. Esimerkkinä mainittakoon, että raskauden aikana annetut TNF-alfasalpaajat vaikuttavat vauvalle annettaviin rokotuksiin.

Suurimmalla osalla krooniseen suolitautiin käytettävistä lääkkeistä ei ole todettu lisääntynyttä sikiön epämuodostumariskiä. Valitettavasti syntyvän lapsen terveydentila on huoli, joka meidän on ihan kaikissa, ns. terveidenkin äitien raskauksissa uskallettava ja jaksettava kantaa.