Marja Lohman

Syödäkö vai eikö syödä?

09.05.2017

Huhtikuu, pääsiäinen, kevääntulon juhlaa. Ajatus soljuu paastoon, kuuluuhan pääsiäiseen edeltävä paastonaika, juhlaan valmistautuminen.
Paastoja on monenlaisia, monenlaisista motiiveista lähteviä. Usein paastoamisesta kysellään, sen merkityksestä ja tarpeellisuudesta.

Täyttä paastoa ihminen ei kestä kauaa. Ilman juomaa viikon, ilman ravintoa muutaman viikon. Täydellistä paastoa tarvitaan vain muutamia tunteja ennen joitakin verikokeita tai toimenpiteitä. Jättäytyminen ilman ravintoa voi tietysti olla raju mielenilmaus tai kiristyskeino.

Paastolla yleensä tarkoitetaan erilaisia nestepaastoja. Monet kokevat muutaman päivän tai parin viikon nestepaaston antavan vireyttä ja virkeyttä tai helpottavan monenlaisia vaivoja. Jotkut paastoavat puhdistaakseen elimistöä, usein liittäen tähän suolen huuhtelun. Ja tästä juuri usein kysytään: pitäisikö elimistöä puhdistaa ajoittain? Olen tähän vastannut, että jos tarvetta siivoukseen olisi, olisi luonto varmaan sen vuosisatojen kuluessa järjestänyt. Meillä olisi tähän varmaan joku luontainen systeemi.
Eivät myrkyt ja kuonat suoleen jää, maksa ja munuaiset puhdistavat, minkä ehtivät. Tärkeämpää on katsella mitä syö, ettei turhaan tankkaa itseensä haitallista ja tarpeetonta. Sinällään kyllä tässäkin täytyy pitää silmät ja korvat auki, lisääntyvä tieto suoliston toiminnasta saattaa tuoda uusia näkökantoja esille. On esimerkiksi joissakin tutkimuksissa havaittu bakteerikannan suolessa muuttuvan pitkäksikin aikaa tutkimuksiin tarvittavien suolistotyhjennysten jälkeen. Olisiko tällä joissain tapauksissa merkitystä? Ja mitä muuta vielä kuulemme?

Paastoa käytetään myös painonhallintaan. Monet tarvitsevat laihdutukseen topakan alun, jotta kevyempään ravintoon siirtyminen olisi paaston jälkeen helpompaa ja painonpudotus paaston aikana motivoisi jatkoa. Joillekin tämä onnistuu, mutta yleensä liian raju laihduttaminen kääntyy myöhemmin lopahdukseksi. Ihmedieeteistä ei ole pitkäaikaista iloa, onneksi tämä on opittu viihdemediassakin ja keväiset bikinidieetit ovat unohtumassa. Paino laskee, kun syö vähemmin kuin kuluttaa. Hitaasti ja varmasti, numeroa asiasta tekemättä, itselle armollisesti. Maalaisjärki rules. Suomalainen, monipuolinen, kasvispainotteinen ruokavalio, metsien, peltojen ja vesien anti. Ja kun vielä itse hankkiutuu, jos mahdollista, marjoja metsästä hakemaan… No, tästähän se alkaisi taas kynä lipsua.

Vaikka paastoa ei elimistö ilmeisesti tarvitsekaan, paastosta voi olla hyötyä ja iloa. Oma terveydentila on kuitenkin syytä ottaa huomioon ennen aloitusta. Eikä ainakaan kannata kokeilla paastoamista sairauksien hoitamiseksi, se voi olla vaarallistakin. Lyhytaikainen, hallittu paasto saattaa joissakin tapauksissa ohjelmoida elimistöä uuteen toimintamoodiin, mutta paljon lisätietoa tarvitaan, ennen kuin havainnot vaikuttavat arkipäivään.

Ja koska ihminen on kokonaisuus, paaston henkinen ulottuvuus: voi olla hyväksi meille kaikille jättää pois joksikin aikaa monenlaista turhaa.
Ääntä, melua, vauhtia, kiirettä, kuluttamista. Yksinkertaistaa elämää, himmailla ja hiljentyä. Paaston henkiseen filosofiaan kuuluu myös toisen huomioon ottaminen ja auttaminen. Minkä paastolla säästät, annat tarvitsevalle. Aika hieno ajatus.

Minua on eniten ajatteluttanut paaston määritelmä: paasto ei ole sitä, ettet laita jotakin suuhusi vaan sitä, ettet laske sieltä kaikkea ulos.
Vaatii kyllä tsemppiä!