Marja Lohman

Toivotuksia

18.12.2017

Vuosi vierähti. Joulukuu on menneen miettimisen ja hyvien toivotusten aika. Kiitän lukijoita sekä toivotan hyvää jatkoa, hyvää joulua ja hyvää ja onnellista uutta vuotta. Seuraavassa viimeinen mietelmäni IBD-palstalle.

Mietin, mitä on hyvä olo ja onnellisuus? Sitähän kaikki kuitenkin tavoittelemme, haluamme onnellista elämää. Mitä on onni? – Voi, ei taas! sanoo joku. Riittävästi kuunneltu positiivisen ajattelun pappeja ja kirjoita-illalla-ylös-päivän-hyvät-asiat – hömppää! Mitä tekemistä asialla on sitä paitsi lääketieteen kanssa? – Mutta, vaikka kuinka yritän pysyä asiallisena, vaivun takaisin joulun hellämieliseen tunnelmaan ja onnen pohdiskeluun.

Onnellisuus ja hyvinvointi kulkevat yhtä matkaa ja vaikuttavat mielen ja kehon terveyteen.

Ajattelisin, että onni muodostuu hyvin paljon kiitollisuuden tunteesta. Yhtä kaikki, onko kunniaa, mainetta, omaisuutta, ystäviä ja vaikutusvaltaa paljon vai vähän. Jos et ole omastasi kiitollinen, et osaa olla onnellinen. Ei niinkään, että pitäisi olla tyytyväinen kaikkeen. Ainahan on parannettavaa. Paljon voi olla pielessä omassa elämässä ja yhteiskunnassa, paljon on korjattavaa ja keskeneräistä, räikeitä epäkohtiakin monessa, mutta jos löytää kiitollisuuden aiheita ympäriltään, voi tuntea onnea.

Vaikka terveys on olennainen osa hyvinvointia, sairaudenkaan ei tarvitse viedä elämästä onnellisuutta. Piilossa se voi olla hankalina hetkinä, mutta paraneminen, paremmat tautijaksot ja elämän muut hyvät asiat kannattelevat. Ja laajemmin sairauksia ajatellen, tämän hetken sekavasta tilanteesta huolimatta, meillä on ja varmaan tulee olemaankin kiitoksenarvoinen terveydenhuoltojärjestelmä.

Usein ne kiitoksen aiheet ovat pieniä arjen asioita.

Naapurin vanhalta rouvalta, Karjalan evakolta, kulkeutui minulle käsinkirjailtu huoneentaulu, johon oli ommeltu sen ajan elämää kuvastavasti: Muruja on elon onni, suurin osa suruja. Hiiret olivat syöneet reikiä taulun alaosaan ja jouduin typistämään sitä. Nyt siinä lukee vain Muruja on elon onni. Ajatus taulussa kääntyi kuitenkin päinvastaiseksi ja valoisaksi. Hyväksi muistutukseksi.

Kiitollisuuden merkitystä mietiskelemään vei tunne, että se on paljolti kateissa. Vanhanaikaista ja pateettista. Keskustelu on kovaa ja itsekeskeistä. Samalla huomaa ihmisten olevan onnettomia, tyytymättömiä ja vähän hukassa, voivan huonosti. Onko näillä asioilla yhteyttä toisiinsa?

(Yhtenä kiitollisuuden aiheena) meillä on vapaa maa ja voimme itse päättää, mitä katsomme ja ketä kuuntelemme, millaisia lauluja laulamme. Tässä toistelen aiempia ajatuksiani siitä, että olet mitä syöt, kuvainnollisestikin. Ehkä hyvinvointiamme ajatellen myös kirjoita-illalla-ylös-päivän-hyvät-asiat ja ikäloppu sana kiitos sisältävät jotain oikeaa. Tienviittoja onneen?

Kiitos teille! Hyvää, lämmintä ja hellää mieltä!