Reunapaikka Perttu Lahtinen

Perttu Lahtinen

Ulosteensiirto haavaisessa paksusuolentulehduksessa

13.04.2018

Ulosteensiirto on hoitomuoto, jossa terveen ihmisen ulostetta viedään potilaan paksusuoleen. Manööveri voidaan tehdä peräaukon kautta: kolonoskopiassa tai peräruiskeella – tai suun kautta: gastroskopiassa, nenämahaletkulla tai nieltävillä kapseleilla.

Ensimmäinen kirjallinen maininta ulosteensiirrosta löytyy noin 1700 vuoden takaa muinaisesta Kiinasta, kun Dong-Jin dynastian aikoihin, lääkäri Ge Hong opasti kollegoitaan käyttämään tuoretta ulostetta ruokamyrkytyksestä ja vaikeasta ripulista kärsivien potilaiden hoitoon. Ensimmäinen julkaisu ulosteensiirrosta modernin lääketieteen aikana on vuodelta 1958, kun amerikkalainen gastrokirurgi Eiseman raportoi onnistuneensa vaikean antibioottiripulin hoidossa siirtämällä terveen henkilön ulostetta potilaan mahasuolikanavaan.

Viimeisen vuosikymmenen aikana ulosteensiirto on lyönyt läpi Clostridium difficile nimisen bakteerin aiheuttaman antibioottiripulin hoidossa. Kyseinen pöpö voi saada suolistossa ylivallan laajakirjoisen antibioottikuurin jälkeen. Clostridiumin aiheuttama ripuli hoidetaan toisen tyyppisellä antibiootilla. Hoidon jälkeen osalla potilaista ripuli toistuvasti palaa. Tällainen noidankehä saadaan yli 90 %:lla potilaista pysäytettyä ulosteensiirrolla. Terve bakteerikanta suojelee tautia aiheuttavalta bakteerilta. Clostridiumin hoidossa saatujen erinomaisten tulosten myötä on huomio kiinnittynyt muihinkin sairauksiin, kuten haavaiseen koliittiin. Tutkimustiedon määrä ulosteensiirrosta haavaisen koliitin hoitoon on vielä huomattavasti vähäisempää, mutta uutta dataa tulee jatkuvasti lisää.

Tähän päivään mennessä korkeatasoisia lumelääkekontrolloituja tutkimuksia on julkaistu neljä. Potilaita näissä tutkimuksissa on ollut yhteensä 277. Yhteenlaskettuna näissä tutkimuksissa remissioon, eli täydelliseen hoitovasteeseen, on päässyt 28 % potilaista ja lumelääkettä saaneista vain 9 %. Tulehduksen lievittymistä todettiin hoitoryhmässä 49 %:lla ja lumeryhmässä 28 %:lla. Tulokset ovat lupausta herättäviä, vaikkakaan eivät lähellekään yhtä vakuuttavia kuin Clostridiumin hoidossa. Toistuvassa Clostridium infektiossa dysbioosi eli bakteerikannan häiriö on syvempi. Oma terve bakteerikanta on tuhoutunut. Haavaisessa koliitissa dysbioosi on lievempi tai kenties vain osalla potilaista mukana vaikuttamassa taudin kehittymiseen.

Useita kysymyksiä on vielä ratkottavana, ennen kuin ulosteensiirtoa voidaan harkita haavaisen koliitin hoitomuodoksi muutenkin kuin tutkimusasetelmissa. Ulosteen bakteerikoostumus on jokaisella ihmisellä ja jokaisella luovuttajalla erilainen ja yksilöllinen, joten annettavaa hoitoa on vaikea standardoida. Epäselvää on myös, mikä olisi optimaalinen hoitoprotokolla. Neljässä julkaistussa lumekontrolloidussa tutkimuksessa protokollat vaihtelivat melko lailla. Kahdessa tutkimuksista annettiin useamman eri luovuttajan ulosteesta valmistettua mikstuuraa. Yhdessä tutkimuksessa uloste siirrettiin nenän kautta tulevasta letkusta ohutsuoleen ja yhdessä tutkimuksessa siirre annettiin peräruiskeena. Kahdessa tutkimuksista siirre ruiskutettiin paksusuoleen kolonoskopian yhteydessä ja annettiin tämän jälkeen toistuvasti peräruiskeita. Hoitokerrat vaihtelivat näissä tutkimuksissa kahdesta aina 39 kertaan saakka.

Suomessakin on käynnissä ulosteensiirtotutkimus haavaisen koliitin hoitoon. Tutkimusta tehdään Helsingissä yliopistollisessa sairaalassa ja Lahdessa Päijät-Hämeen keskussairaalassa. Aiempiin tutkimuksiin erona on se, että tutkimuksessamme ulosteensiirto tehdään potilaille, joiden tauti on rauhallisessa vaiheessa eli remissiossa. Pyrimme selvittämään säilyykö remissio paremmin potilailla, jotka ovat saaneet ulosteensiirron terveeltä tutkitulta luovuttajalta, kuin lumesiirteen saaneilla. Potilaita tutkimukseen rekrytoidaan vielä ainakin kesään 2018 asti. Helsingissä tutkimusta johtaa dosentti Perttu Arkkila. Minä toimin tutkijana Lahden päässä. Tuloksia tutkimuksesta odotellaan vuoden 2019 lopulla. Toivottavasti työmme edesauttaa koliittipotilaiden hoitomahdollisuuksien kehittymistä.