Anne Pohju
Altistaako IBD-tauti ravintoaineiden puutokselle?
13.03.2018
Koska tulehdukselliseen suolistosairauteen liittyy usein ripulia ja monenlaisia muita maha-suolikanavan oireita, saattaa epäilyttää, imeytyvätkö ravintoaineet syödystä ruoasta (etenkin, jos ruoka-aineet eivät juuri muuta ulkonäköään kulkiessaan maha-suolikanavan läpi). Myös riski erilaisten puutostilojen kehittymiselle voi huolettaa.
Ravintoainepuutoksien kehittymiselle altistaa niukaksi ja yksipuoliseksi jäävä ravinnonsaanti, joka voi olla seurausta aktiiviin tautiin liittyvästä ruokahaluttomuudesta. Varsinaiset imeytymishäiriötkin ovat mahdollisia, erityisesti laajan suolenpoistoleikkauksen jälkeen tai aktiivisen tulehduksen aikana, etenkin, jos tauti vaurioittaa laajasti ohutsuolta. Ripulin sekä verenvuodon myötä ravintoaineita voidaan menettää tavanomaista enemmän. Myös IBD-taudin lääkehoidot voivat lisätä ravintoaineiden tarvetta.
Raudanpuute on tavanomaisimpia ravintoainepuutoksia, mitä IBD-tautia sairastavilla todetaan. Verenvuoto suolesta lisää raudan menetystä ja voi johtaa raudanpuuteanemiaan. Aiheesta löytyy lisätietoa aiemmasta blogikirjoituksesta (ks. Anemiasta, raudasta ja raudanpuutteesta).
Lääkehoitoon liittyvä erityinen ravintoaineiden tarpeen lisääntyminen yleisesti ottaen huomioidaan hyvin lääkärin vastaanotolla, ja hoitava lääkäri ohjeistaa täydennystarpeesta. Esimerkiksi metotreksaattilääkityksen aikana käytetään foolihappolisää ja kortisonilääkityksen aikana usein kalsium-D-vitamiinilisää.
Jos IBD-taudin hoidossa on jouduttu turvautumaan kirurgiaan, tautia sairastavan on tärkeä tietää, mistä kohdasta suolistoa ja kuinka paljon on jouduttu poistamaan. Suolisto sinänsä on erittäin sopeutumiskykyinen: varsin laajojenkin poistoleikkausten jälkeen jäljelle jäänyt suolisto pystyy mukautumaan uuteen tilanteeseen ja turvaamaan riittävän ravintoaineiden imeytymisen. Poikkeuksen tähän muodostaa ohutsuolen loppuosa (terminaalinen ileum): jos ohutsuolen loppuosaan on jouduttu tekemään merkittävä poisto, B12-vitamiinin imeytyminen heikentyy oleellisesti. Tällöin B12-vitamiini joudutaan antamaan pysyvästi pistoksina.
Liika on kuitenkin liikaa mukautumiskykyiselle suolistollekin. Huomattavan laajojen suolenpoistoleikkauksien myötä voi kehittyä lyhytsuolioireyhtymä, jossa nimensä mukaisesti jäljellä olevan suolen pituus on niin lyhyt, että ravinnon (ja usein myös nesteen ja suolojen) heikentynyt imeytyminen jää pitkäaikaiseksi ongelmaksi. Onneksi tällaiseen tilanteeseen ajautuu vain ani harva IBD-tautia sairastava.
Joskus suolistoleikkauksen jälkeen tai vaikeassa ohutsuolen Crohnin taudissa voi ilmetä ongelmia rasvan imeytymisessä. Rasvan imeytymishäiriöön liittyy myös rasvaliukoisten vitamiinien (A, D, E, K) huono imeytyminen. Tällöin rasvaliukoisten vitamiinien täydentäminen on tarpeen.
D-vitamiini on ilman rasvan imeytymishäiriötäkin erityishuomiota vaativa ravintotekijä IBD-tautia sairastavalla, sillä sen saanti ruokavaliosta (ja auringosta) voi jäädä vähäiseksi ja sen imeytyminen voi olla puutteellista. D-vitamiinilla on havaittu jopa terapeuttisia vaikutuksia IBD-tautia sairastavilla, mutta lisätutkimusta aiheesta tarvitaan ennen kuin voidaan antaa suosituksia D-vitamiinista IBD-taudin hoidossa.
Monien ravintoaineiden pitoisuuksia voidaan mitata laboratoriossa, mutta tämä harvoin kuuluu rutiininomaiseen seurantaan IBD-tautia sairastavalla, ellei siihen ole jokin erityinen syy, esimerkiksi aiemmin tehty laaja suolistoleikkaus. Ravintoaineiden laboratoriomittauksiin liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta, kuten esimerkiksi aktiivin tulehduksen aiheuttamat muutokset veriarvoissa. Siksi mittaukset tulee tehdä oikealla tavalla, oikeaan aikaan ja tulosten tulkitseminen vaatii ammattitaitoa.
Voisi siis sanoa, että ravintoainepuutoksien kehittyminen IBD-tautia sairastavalla on mahdollista, mutta useimmiten tämä liittyy kirurgisten toimenpiteiden jälkitilaan, aktiiviseen tautiin ja hankalaan ripuliin ja/tai liian vähäiseen ja rajoittuneeseen ruoankäyttöön. Tavanomaisen monivitamiini-hivenainevalmisteen avulla voidaan yleensä korjata puutteet, mutta joskus tarvitaan tavanomaista vahvempia valmisteita tai jopa pistoksena tai suonensisäisesti annettavaa täydennystä. Tässäkin asiassa jokainen IBD-tautia sairastava tarvitsee yksilöllisen arvioinnin hoitavassa yksikössä.
C-ANPROM/FI/IBDD/0308
01/2023
