Anne Pohju

Minustako kasvissyöjä?

10.07.2017

Kasvissyönti on ollut paljon esillä viime vuosina. Kuluttajien lisääntyvä tietoisuus ruoan ympäristövaikutuksista sekä eettiset syyt voivat osaltaan olla kiinnostuksen taustalla. Kasvisruokavalion noudattaminen on myös muuttunut helpommaksi, kun elintarvikemarkkinoille on tullut paljon vaihtoehtoja eläinperäisille tuotteille. Yksi kimmoke on voinut olla sekin, että terveydellisistä syistä punaisen lihan käyttöä on jopa ravitsemussuositusten tasolla kehotettu rajoittamaan.

Myös IBD-tautia sairastavien kanssa kasvissyönti nousee monesti puheenaiheeksi ja usein keskustelu vastaanotolla alkaa siitä, että henkilö kokee lihan itselleen sopimattomaksi ruoka-aineeksi. Selvää on, että IBD-tauti ei ole este ryhtyä kasvissyöjäksi. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse ryhtyä kasvissyöjäksi sen vuoksi, että sairastaa IBD-tautia. Minkään yksittäisen ruokavalion ylivertaisuutta IBD:n hoidossa tai taudin aktiivivaiheiden ehkäisyssä ei ole osoitettu.

Mitä tiukemmasta kasvisruokavaliosta on kyse, sitä paremmin täytyy tietää, mitä on tekemässä. Pelkkä lihan poisjättäminen ei riitä. Lihan tilalle tulee löytää korvaavia vaihtoehtoja, kuten papuja, linssejä, herneitä ja soijaa. Tässä kohti IBD-tautia sairastavalla voi tulla pulmia, jos pelkkä ajatuskin pavuista saa kaasun kuplimaan suolistossa. Herkkävatsaiselle sopivia kasviperäisiä proteiinilähteitä ovat mm. tofu, linssit, sieniproteiini quorn ja monet pähkinät.

Täysjyväviljalla on suuri merkitys energian ja useiden välttämättömien ravintoaineiden lähteenä. Tämä korostuu etenkin vegaaniruokavaliossa, joka koostetaan pelkistä kasvikunnan tuotteista. Herkkävatsaisen kasvissyöjän onkin oleellisen tärkeää löytää itselleen sopivia viljavalmisteita käyttöön. Jos ruis ja vehnä eivät sovi, esimerkiksi kaura, kvinoa, täysjyväriisi ja -maissi voivat olla vaihtoehtoja.

Jos kasvispainotteinen ruokavalio sisältää maitotuotteita ja kananmunaa, näitä voi tietenkin käyttää osana päivän aterioita lihaa korvaamassa. Lihan korvaaminen yksinomaan juustolla ja kananmunalla ei kuitenkaan ole ravitsemuksellisesti paras ratkaisu. Kasviperäisten proteiinilähteiden sisällyttäminen myös tällaiseen lakto-ovo-vegetaristiseen ruokavalioon on paikallaan.

Maidon ja maitovalmisteiden asemesta käytettäväksi löytyy runsaasti erilaisia kasviperäisiä tuotteita, esimerkiksi kaurasta, soijasta, pähkinöistä ja kvinoasta valmistettuja juomia, lusikoitavia jogurtin kaltaisia tuotteita sekä ruokakerman tavoin käytettäviä valmisteita. Näistä on hyvä valita monipuolisesti täydennettyjä vaihtoehtoja, joissa on lisättynä mm. kalsiumia sekä B2– ja D-vitamiineja.

Välttämättömien rasvahappojen lähteenä kasviöljyt ja erityisesti rypsiöljy ovat oleellinen osa kasvissyöjän päivittäistä ruokavaliota. Myös pähkinät, mantelit ja siemenet sisältävät tarpeellista rasvaa ja lisäksi proteiinia. Jos pähkinät sellaisenaan aiheuttavat ongelmia ahtautuneessa suolessa, pähkinät jauhettuna tai tahnan muodossa voivat sopia paremmin.

IBD-tautia sairastavan tulee saada ruokavaliostaan riittävästi rautaa. Kasvisruokavaliossa palkokasvien, täysjyväviljan sekä siementen ja pähkinöiden säännöllinen käyttö auttaa turvaamaan raudansaantia. Täysin kasvikunnan tuotteista koostuvassa vegaaniruokavaliossa B12-vitamiinin ja jodin saantia on aiheellista turvata ravintolisän avulla. Myös D-vitamiinin saanti voi olla tarpeen varmistaa erillisen valmisteen avulla.

Kasvissyöjä ei siis pitkälle pötki pelkällä porkkanalla. Ruokavalion kokonaisuus tulee suunnitella, jotta kasvisruokavaliosta saa koostettua riittävän ja täysipainoisen. Erityisesti vegaaniruokavaliota noudattavien lapsiperheiden on perusteltua saada apua ruokavaliosuunnitteluun ammattilaiselta. Myös kasvisruokavaliota noudattavan IBD-tautia sairastavan voi olla aiheellista keskustella ruokavaliostaan ravitsemusterapeutin kanssa, sillä etenkin taudin aktiivivaiheessa ravinnonsaannin riittävyys voi muodostua ongelmaksi.