Anne Pohju

Ravitsemushoidolla remissioon?

08.12.2017

Moni IBD-tautia sairastava on kyllästynyt kuulemaan hoitohenkilökunnalta, kuinka ruoalla ei ole merkitystä sairauden hoidossa. Tämä ei itse asiassa ole edes totta: erityisesti Crohnin tautia sairastavilla lapsipotilailla ravitsemushoidon teho on osoitettu.

Vahvin tutkimusnäyttö ja suositus ravitsemushoidosta tulehduksellisessa suolistosairaudessa koskee tosiaan aktiivisen, suolen sisäpinnalla olevan (luminaalisen) Crohnin taudin rauhoittamista lapsipotilailla. Ravitsemushoito tässä yhteydessä tarkoittaa täyttä enteraalista ravitsemusta 6–8 viikon ajan. Käytännössä tämän ajanjakson aikana ei syödä tavanomaista ruokaa lainkaan, vaan koko ravinnontarve täytetään joko suun kautta nautittavilla kliinisillä täydennysravintovalmisteilla tai letkuravitsemuksella. Ravintovalmisteiden ohella voi juoda vettä. Ravitsemushoidon avulla kolme neljästä lapsipotilaasta saavuttaa remission, mikä on verrattavissa kortisonilääkityksen tehoon – ilman kortisonin haittavaikutuksia.

Sen sijaan Crohnin tautia sairastavilla aikuispotilailla ravitsemushoitoa ei suositella ensisijaiseksi hoitomuodoksi aktiivissa taudissa. Kortisonilääkitys on aikuisilla tehokkaampi taudin rauhoittaja. Aikuispotilaiden kohdalla ravitsemushoitotutkimuksissa haasteeksi on osoittautunut hoitoon sitoutuminen. Suuri osa aikuisista valitsee mieluummin lääkehoidon kuin sitoutuu muutamaksi kuukaudeksi käyttämään vain kliinisiä ravintovalmisteita tavanomaisen ruoan ja juoman asemesta.

Kun tauti on saatu rauhoitettua enteraalisen ravitsemuksen avulla, edessä on siirtyminen tavanomaiseen ruokavalioon. Suosituksena on purkaa enteraalinen ravitsemus pois vaiheittain 2–3 viikon kuluessa siten, että tavanomaisen ruoan määrää lisätään asteittain muutaman päivän välein ja samalla vähennetään ravintovalmisteiden käyttömäärää. Ei ole vahvaa näyttöä siitä, missä järjestyksessä eri ruoka-aineet kannattaisi palauttaa takaisin käyttöön, jotta remission kesto pitenisi tai suolioireet pysyisivät kurissa.

Tärkeää on huomata, että edellä mainitut asiat koskevat vain Crohnin tautia ja erityisesti lapsipotilaita. Vaikka aktiivinen tauti rauhoittuisi ravitsemushoidolla, uusien relapsien ehkäisyyn tarvitaan ylläpitolääkitystä. Valitettavasti haavaisessa paksusuolitulehduksessa ravitsemushoidolla ei ole saatu rauhoitettua aktiivia tautia. Myöskään minkäänlaisen tavanomaisiin ruoka-aineisiin perustuvan ruokavalion ei toistaiseksi ole voitu osoittaa olevan vakuuttavasti tehokas hoitomuoto aktiivissa taudissa.

Tutkimustyö on kuitenkin käynnissä maailmalla, eikä ole poissuljettua, että vielä jonakin päivänä löydetään sellainen ruokavaliomalli, jonka avulla voidaan hoitaa aktiivia IBD:tä, mahdollisesti myös ehkäistä tautirelapseja, niin aikuisilla kuin lapsilla ja myös haavaisessa paksusuolitulehduksessa. Ruokavalio- ja ravitsemushoito tarjoavat mitä todennäköisimmin mahdollisuuksia IBD-tautien hoidon tulevaisuuteen.