Kaisa Seppänen
Vajaaravitsemus – mitä se on?
20.03.2019
Vajaaravitsemus tarkoittaa energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saannin puutetta tai ylimäärää niiden tarpeeseen nähden ja tästä johtuen esimerkiksi paino laskee, lihasmassa vähenee sekä väsymys ja voimattomuus lisääntyvät. Virallinen määritelmä siis käsittää myös energian ja ravintoaineiden ylimäärän, mutta käytännössä vajaaravitsemuksesta puhuttaessa on yleensä kyse näiden liian vähäisestä saannista. Vajaaravitsemus voi aiheuttaa myös ruokahaluttomuutta, mikä taas vähentää entisestään nautitun ruoan määrää. Tällöin ruokavalio helposti yksipuolistuu lisää ja vajaaravitsemus pahenee entisestään.
Vajaaravitsemus altistaa infektioille, pidentää toipumisaikaa sairauksista ja leikkauksista sekä heikentää henkilön toimintakykyä. Myös lääkkeiden teho voi muuttua vajaaravituilla, kun lääkkeet imeytyvät ja jakautuvat elimistössä eri tavalla kuin on tarkoitettu. Näin ollen vajaaravitsemuksella on siis monia haittavaikutuksia niin yksilöllisellä kuin yhteiskunnallisellakin tasolla. Vajaaravitsemus aiheuttaa suuria kustannuksia yhteiskunnalle mm. pidentyneinä hoitojaksoina sairaaloissa ja terveyskeskuksissa.
Mistä vajaaravitsemus sitten voi johtua? Monet eri tekijät altistavat sille joko vähentäen ravintoaineiden saantia tai lisäten energiankulutusta. Syöty ruokamäärä voi vähentyä esimerkiksi ruokahaluttomuuden, ummetuksen tai kipujen vuoksi. Yksi mahdollinen syy vähentyneelle ruokamäärälle on myös liian rajoittunut ruokavalio, jota noudatetaan suolisto-oireiden välttämiseksi, vaikkapa juuri tulehduksellisissa suolistosairauksissa. Vastaavasti energiaa voi kulua normaalia enemmän esimerkiksi suurten leikkausten yhteydessä tai sairastuessa tiettyihin sairauksiin kuten syöpään. Voi myös olla, että ihminen saa tarpeeksi ravintoaineita syömästään ruoasta, mutta ravintoaineet imeytyvät huonommin kuin normaalisti. Näin voi käydä esimerkiksi tulehduksellisten suolistosairauksien aktiivisessa vaiheessa tai suoliston leikkausten yhteydessä.
Vajaaravitsemus voi kehittyä hiljaa hiipien pitkäkin ajan kuluessa ikään kuin huomaamatta tai nopealla tahdilla esim. akuutin sairastumisen vuoksi. Vajaaravitsemuksen ehkäiseminen on helpompaa kuin sen hoitaminen, joten vajaaravitsemuksen riskin tunnistaminen on tärkeää, jotta sen kehittyminen voitaisiin estää. Osa tulehduksellisia suolistosairauksia sairastavista henkilöistä on varmaan törmännyt terveydenhuollossa vajaaravitsemusriskin seulontaan. Esimerkiksi sairaalassa vajaaravitsemuksen riskiä seulotaan NRS-2002-menetelmällä, jonka tekee useimmiten sairaanhoitaja. Jos seulonnassa ilmenee, että henkilö on vajaaravitsemusriskissä, on hyvä saada ohjeita ravitsemusterapeutilta energian saannin lisäämiseksi sekä ruokavalion monipuolistamiseksi.
Tutkimuksen mukaan Suomessa sairaalapotilaista 34 % on vajaaravitsemusriskissä (Orell-Kotikangas ym 2014). Suomessa ei ole erikseen tutkittu, kuinka suuri osa IBD-potilaista on vajaaravitsemusriskissä. Käytännön kokemuksen mukaan vajaaravitsemus on yleisempää Crohnin taudissa kuin colitis ulcerosassa.
On hyvä huomioida, että vajaaravitsemus voi kehittyä myös ylipainoiselle henkilölle. Jos paino laskee liian nopeasti eikä ruokavalio ole riittävän monipuolinen, henkilölle voi kehittyä vajaaravitsemus. Toisaalta riittävä energiansaantikaan ei takaa riittävän monipuolista ravintoaineiden saantia. Ruokavalio voi siis olla liian yksipuolinen, vaikka paino nousisikin koko ajan. Myös lapset voivat olla vajaaravittuja. Lasten vajaaravitsemusta on aloitettu seulomaan viime aikoina Suomessa ainakin suurimmissa yliopistollisissa sairaaloissa STRONGKids-seulontamenetelmällä. Lapsilla vajaaravitsemus voi muun muassa vaarantaa kasvua ja luuston kehitystä.
Seuraavassa kirjoituksessa käsittelen käytännön tasolla, kuinka energian saantia voi lisätä sekä turvata riittävä ravintoaineiden saanti, jos ruokahalu on huono tai energiantarve on tavanomaista suurempaa.
C-ANPROM/FI/IBDD/0038
06/2022
