Tulehduksellisiin suolistosairauksiin liittyy jopa puolella potilaista suolen ulkopuolisia oireita ja sairauksia eli liitännäissairauksia (ekstraintestinaalimanifestaatioita). Toisinaan nämä ilmaantuvat jo ennen IBD:n puhkeamista. Liitännäissairauksien syy ja synty eivät ole tarkkaan tiedossa, mutta epäillään, että IBD-potilaiden suoliston läpäisevyys on lisääntynyt ja elimistöön päässeet bakteerit laukaisevat poikkeavan immuunireaktion siihen alttiilla henkilöllä. Alttius liitännäissairauksiin näyttää olevan ainakin osittain perinnöllistä. Yleisimmät liitännäissairaudet esitellään alla.

Nivelkivut ja – tulehdukset

Nivelkivut ja – tulehdukset ovat yleisiä ja niitä esiintyy jopa viidesosalla IBD-potilaista. Nivelkipuja esiintyy usein suolitaudin aktiivisuudesta huolimatta, mutta pienten nivelten tulehdus on selvästi tavallisempaa aktiivin suolitulehduksen yhteydessä.

Risti- ja suoliluun välisen nivelen tulehdus (sakroiliitti) on tavallisin IBD-potilaan niveltulehdus. Joskus sakroiliitti liittyy selkärankareumaan, joka on muuta väestöä IBD-potilailla yleisempää. Selkärankareumaa hoidetaan tulehduskipulääkkeillä ja tarvittaessa biologisilla lääkkeillä.

Niveltulehduksia voi esiintyä myös muissa nivelissä. Nämä niveltulehdukset rauhoittuvat usein IBD:n hoidon myötä. Sulfasalatsiinia, metotreksaattia ja joskus vaikeissa tapauksissa biologisia lääkkeitä voidaan käyttää pitkittyneiden niveltulehdusten hoitoon. Niveltulehdukseen liittymättömän nivelkivun hoito on usein hankalaa. Tulehduskipulääkkeet auttavat yleensä hyvin, mutta niiden runsasta käyttöä pyritään välttämään IBD:ssä suolitulehduksen relapsin riskin lisääntymisen vuoksi.

Osteoporoosi eli luukato

Krooninen tulehdus, pitkäaikainen kortikosteroidihoito, ohutsuolen tulehdus ja ohutsuolileikkaukset, ikääntyminen, tupakointi, vähäinen fyysinen aktiivisuus ja puutokset ravintoaineiden saannissa altistavat osteoporoosille. Riskipotilaiden luuntiheys voidaan mitata röntgensäteisiin perustuvalla mittauksella. IBD-potilaiden kannattaa huolehtia riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista, riittävästä luustoa kuormittavasta liikunnasta ja välttää tupakointia. Edenneessä luukadossa voidaan tarvita luun tiheyttä lisäävää lääkehoitoa.

Silmäsairaudet

IBD-potilailla voi esiintyä silmätulehduksia, kuten silmän suonikalvoston tai värikalvon tulehdusta (uveiitti/iriitti) tai kovakalvon tulehdusta (episkleriitti). Silmätulehduksia esiintyy muutamalla prosentilla IBD-potilaista ja ne saattavat olla uusiutuvia. Kova (usein toispuoleinen) silmän kipu, punoitus, valonarkuus ja näön heikkeneminen ovat aihe hakeutua lääkäriin. Osa silmätulehduksista rauhoittuu seurannassa ilman erityistä hoitoa, mutta vaikeissa tapauksissa hoitona käytetään kortisonitippoja tai suun kautta otettavia kortisonitabletteja.

Iho-oireet

Kyhmyruusu eli erythema nodosum liittyy yleensä aktiiviin IBD:hen. Siinä iholle nousee sinipunaisia, kipeitä, muutaman sentin läpimittaisia pahkuroita, joiden tyypillisin sijaintipaikka on säärten etuosa. Kyhmyruusu yleensä rauhoittuu, kun IBD-relapsi saadaan hoidettua.

Pyoderma gangrenosum on harvinaisempi iho-oire. Siinä iholle muodostuu vaikeasti paraneva, märkivä haavauma. Hoitona käytetään kortikosteroideja, immuunivasteeseen vaikuttavia lääkkeitä ja TNF-alfa-valmisteita.

Suun aftat ovat tavallisia etenkin Crohnin tautia sairastavilla.

Primaarinen sklerosoiva kolangiitti

Primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC) on sappiteiden tulehdus, jossa maksansisäisiin ja vähitellen myös maksan ulkopuolisiin sappiteihin kehittyy arpeutuneita ahtaumia. PSC-potilaista yli kaksi kolmasosaa sairastaa IBD:tä. Toisaalta PSC:n ilmaantuminen IBD-potilaalle on suhteellisen harvinaista. Alkuvaiheessaan PSC on usein oireeton ja hitaasti etenevä. Vasta pitkälle edenneeseen tautiin liittyy oireita (kutina, oikeanpuoleinen ylävatsakipu, pahoinvointi). Epäilyn PSC:stä herättää yleensä koholla oleva maksa-arvojen taso (etenkin alkalinen fosfataasi eli afos). Diagnoosi varmistetaan sappiteiden magneettikuvauksella (MRCP), sappiteiden varjoainekuvauksella (ERC) ja maksakoepalan otolla. Osalla potilaista sairaus etenee ja voi vuosien mittaan johtaa sappiteiden märkäisiin tulehduksiin, maksan sidekudosmäärän kasvuun, maksakirroosiin, maksan vajaatoimintaan ja sappiteiden syöpään. Pitkälle edenneessä sairaudessa voidaan harkita maksansiirtoa ennen vaikeiden komplikaatioiden ilmaantumista. Pohjoismaissa PSC on nykyisin yleisin maksansiirron aihe. PSC-potilaille suositellaan säännöllistä kolonoskopiaseurantaa lisääntyneen paksusuolisyövän riskin vuoksi.

Haimatulehdus

Haimatulehdus on harvinainen IBD:n liitännäissairaus. IBD itsessään nostaa haimatulehdusriskiä, mutta myös osa IBD-lääkkeistä voi aiheuttaa haimaärsytystä. Akuutin haimatulehduksen tavallisin oire on vasemmanpuoleinen ylävatsakipu.

 

– Johanna Haapamäki, LT, Gastroenterologi

Yleisinä hakuteoksina on käytetty

  • Harbord M, Annese V, Vavricka SR, ym. The first European evidence-based consensus on extra-intestinal manifestations in inflammatory bowel disease. J Crohn Colitis 2016:239-254.
  • Vavricka SR, Schoepfer A, Scarl M, ym. Extraintestinal manifestations of inflammatory bowel disease. Inflamm Bowel Dis 2015;21:1982–1992.
  • Koskela R. Primaarinen sklerosoiva kolangiitti. Lääkärin käsikirja. Duodecim 2016.
  • Magro F, Gionchetti P, Eliakim R, ym. Third European evidence-based consensus on diagnosis and management of ulcerative colitis. Part 1: definitions, diagnosis, extra-intestinal manifestations, pregnancy, cancer surveillance, surgery, and ileo-anal pouch disorders. J Crohns Colitis 2017;11:649-670