Lomaa, reissaamista ja se ainainen kolmas pyörä
Krooninen sairaus on kelju kaveri. Jos se tulee käymään, se tulee aina kutsumatta eikä kenelläkään enää ole sen saapumisen jälkeen kivaa. Se vie kaiken huomion ja energian, sotkee suunnitelmat ja pilaa illanvietot. Ihminen on silla lailla rakennettu, että tuon kaiken kestäisi kyllä, jos tietäisi milloin tuo tylsä kaveri poistuisi. Mutta IBD ei lähde. Ei pyydettäessä…
Blogi | 10. syyskuun 2020Kiukkuiset hoitajat ja välinpitämättömät lääkärit
Koronakevät meni itsellä kuten ennenkin: sairastaessa. Rajoitusten vielä ollessa päällä, jouduin hakeutumaan päivystykseen. Kokemus oli vähintäänkin hämmentävä. Ei ketään missään. Paitsi hoitajia. Tuntui, että heitä käveli käytävillä enemmän kuin potilaita. Pääsin heti petipaikalle, saman tien joku oli vieressä kyselemässä oireita ja kaikki eteni vauhdilla. Hoitajilla oli aikaa, he juttelivat, välillä oli kaksikin sängyn vieressä vitsailemassa….
Blogi | 16. heinäkuun 2020Krooninen karanteeni?
Korona puhuttaa ja nostaa ajatuksia jokaisella. Sairasta ymmärrettävästi pelottaa ja mietityttää, kuuluuko nyt riskiryhmään ja miten tästä ylipäätään selvitään. Monelle ehkä työssäjaksaminen on ollut rajoilla tähänkin asti ja nyt tuntuu ettei jaksa sitäkään vähää. Lääkitys mietityttää tai ehkä sen puute. Pitää harkita ketä ystävistä vielä tapaa, ketkä kuuluvat lähipiiriin, miten usein kävisi ruokakaupassa ja voisiko…
Blogi | 30. huhtikuun 2020Koko elämä IBD:tä
Olin 18-vuotias, kun oireiluni alkoi olla hankalaa. Vuosi tämän jälkeen oli jo todella hankalaa ja sain pakotettua itseni lääkäriin. Saatoin viettää aamulla tunteja vessassa, pytty punaisena, mutta lääkäri kehotti lopettamaan kahvin juonnin ja parantamaan muutenkin elämäntapoja. En edes juonut kahvia. Kaksi vuotta pahimpien oireiden alkamisesta olin lopulta TYKSissä. Ystävänpäivänä vuonna 1997 lääkäri ojensi lääkereseptin, ja…
Blogi | 19. maaliskuun 2020