Suvi

Avanteen kanssa arjessa

19.08.2021

IBD ja kipuIBD ja vertaistuki

Minulla on aikaisemmin ollut kaksi väliaikaista avannetta ja nykyään pysyvä. Kokemusvuosia ei ole montaa, mutta muutamia. Enemmän on kokemusta tulehtuneen suolen tai J-pussin kanssa elämisestä. Ja näin jälkikäteen voin sanoa, että minun tapauksessani en kadu avannettani, vaikka sitä pelkäsin kovasti etukäteen. Mutta jälkiviisaus on sitä typerintä viisautta. Silloin on helppo sanoa.

Arkeni muuttui erilaiseksi kun sain avanteen. Tai sen jouduin ottamaan. Sillä siinä hetkessä, kun minulle kerrottiin avanteen olevan ainoa vaihtoehto, se oli melkein maailmanloppu. Olin väsynyt ja sairas, enkä olisi halunnut enää taistella. Mutta vaihtoehdot olivat vähissä. Olin ollut viikkoja sairaalassa ja leikkaus olisi edessä heti seuraavana aamuna kiireellisesti. J-pussin purku ja suursiivous. Elämän pelastava operaatio. Ja silti ajattelin että elämäni loppuu. Koska minulle tulee avanne. Lopullisesti.

Nyt muutamaa vuotta myöhemmin, haluaisin mennä kertomaan sille pelokkaalle itselleni, että pelkään turhaan.

Siitä huolimatta, että rajun operaation johdosta minulle jäi pysyviä komplikaatioita ja olen vuosikymmenten sairastamisen jälkeen edelleen työkyvytön, on avanteesta ollut minulle myös hyötyä. Kuitenkin jokainen tapaus on yksilöllinen, eikä avanne toimi samalla tavalla kaikilla.

Minulla on nykyisin kroonisia kipuja, mutta kipu ei ole niin voimakasta. En joudu enää rynnimään hädällä vessaan. Avannesidos voi toki joskus pettää, itselläni niin on käynyt toistaiseksi kaksi kertaa mutta kummallakaan kerralla ei sotkeutunut kuin alusvaatteet. Metsässä ei tarvitse laskea housuja jos sattuu tulemaan ”hätä”, joten retkivessailusta selviää ilman hyttysenpuremia arkoihin paikkoihin. Pussin voi tyhjentää tarvittaessa vaikka pieneen pussiin ja viedä roskiin jos sellainen tilanne sattuisi käymään että vessaa ei olisi lähettyvillä. Itse olen tähän asti löytänyt vessan tarvittaessa. Käyn kaupoissa niin, että käyn vessassa lähtiessä ja uudelleen seuraavan kerran kun tulen kotiin.

Ennen avanteen saamista, ahdisti ajatus jokapäiväisistä sidostenvaihdosta ja ”toimenpiteistä”. Josko se olisi kuin olisin sairaalassa koko ajan. Ja avanteen saatuani aluksi lykkäilin sängystä nousemista, koska en olisi halunnut ”kuluttaa aikaa” avanteen hoidossa. Lopulta otin aikaa avannesidoksen vaihdossa. Pelkän pussin vaihdoin kahdessa minuutissa. Koko sidoksen vaihdossa meni kymmenen, ja siihen kuului pesut, kuivaukset ja kosteusvoiteen imeytymisen odottelu. Sen teen noin joka kolmas päivä.

Avanteen kanssa ruokavaliotani rajoittaa yhä lukuisten leikkausten aiheuttama mahdollinen ahtauma- ja tukosriski, mutta muuten saan syödä vapaammin.

Mutta kaikesta huolimatta, olen tilanteeseeni niin tyytyväinen kuin voin olla. Ongelmistani huolimatta, tämä on minun elämäni!