Janika

Crohnin tauti nuoruudessa

07.10.2021

IBD ja vertaistuki

Hei teille taas. Olen tosi iloinen, että syksy on alkanut ja olen päässyt sen myötä tarttumaan viimeisiin koulujuttuihin ennen valmistumista. Syksyssä on mielestäni jotakin rauhoittavaa, kun illat alkavat hämärtyä, ilma alkaa viiletä ja sateet lisääntyvät. Syksyisin pääsee rauhoittumaan yleensä hektisen kesän jälkeen. Toivottavasti olette nauttineet kuluneesta kesästä. Viimeksi kirjoitin, millaista Crohnin taudin kanssa oli lapsuudessa, joten nyt ajattelin jatkaa siitä kirjoittamalla, millaista sen kanssa oli nuoruudessa.

Suurimman osan nuoruudestani sain elää remissiossa eikä minun tarvinnut edes syödä lääkkeitäkään. Crohnin tauti oli siis vain kaukainen, haalistunut muisto. Ajoittain en edes muistanut, että olin ollut joskus melko sairaskin. Olen iloinen siitä, ettei minun tarvinnut koko nuoruuttani elää aktiivisen Crohnin taudin kanssa. Sain tehdä ja mennä niin kuin kuka tahansa muukin.

Sairaus antoi ensimmäisiä merkkejään, kun olin noin 17-vuotias. Oli kesä ja olin kesätöissä erään leipomon kahvilassa. Asiakkaita oli kahvilassa melko tiuhaan tahtiin, ja ajoittain paljonkin. Minun täytyi kuitenkin juosta yhden vuoron aikana useamman kerran vessaan, mikä oli ikävää kiireen keskellä. Tiesin kuitenkin heti, ettei kaikki ollut ok. Jäin seuraamaan tilannetta vielä joksikin ajaksi; jospa olin vain syönyt jotain pilaantunutta ruokaa. Kun vessassa juoksemista, ruokahalun menetystä ja laihtumista oli jatkunut jonkin aikaa, kerroin siitä vanhemmilleni. Muistaakseni sanoin suoraan: ”Ajattelen, että Crohnin tautini on palannut.” Vanhempani olivat muistuttaneet minua aina remission aikana siitä, mitä oireita Crohnin tautiin kuuluu. Jos joskus huomaisin oireiden palaavan, täytyisi minun heti kertoa tästä heille, joten tein niin. Kerrottuani asiasta vanhempani ottivat heti yhteyttä lääkäriin. Samana kesänä minulle  tehtiin kolonoskopia, Crohnin tauti diagnosoitiin uudelleen ja uudet lääkkeet aloitettiin.

Sinä kesänä ehdin myös kokeilla muistaakseni kahta eri lääkettä, joista kumpikaan ei sopinut minulle. Muistaakseni samana kesänä tai sitten seuraavana syksynä jouduin tiputukseen sairaalaan lääkkeiden aiheuttaman lääkekuumeen takia. Lääkekuume oli melko raju kokemus. Sopivan lääkityksen etsintä kuitenkin jatkui, ja kokeilin muistaakseni useampia lääkkeitä. Myös tutkimukset, kuten calpro-näytteet ja verikokeet jatkuivat. Loppujen lopuksi minulle löytyi kuitenkin toimivat lääkkeet.

Noin 1,5 vuotta uudelleendiagnosoinnin jälkeen aloin jostain syystä havahtua siihen, että olen loppuelämäni sairas ja syön myös todennäköisesti loppuelämäni ajan lääkkeitä. Etsin paljon tietoa Crohnin taudista ja kauhistuin lukiessani kaikista liitännäissairauksista. Ahdistuin tästä todella paljon, ehkä jopa masennuin. Itkin paljon, eikä mikään ruoka maistunut ja pelkäsin tulevaa. Tähän aikaan muistan, kuinka olin pyörtyä oppitunnilla syömättömyyden takia. Lähdin tunnilta vessaan ja itkin siellä enkä enää palannut oppitunnille. Kävin hakemassa lopuksi tavarani oppitunnilta ja menin taas vessaan itkemään. Ystäväni tuli lopulta luokseni tuoden koulun ruokalasta näkkärin. Tämän jälkeen lähdin kotiin. Toinen muisto minulla liittyy elokuvateatteriin. Tapailin samaan aikaan erästä poikaa, jonka kanssa menimme yhtenä iltana elokuviin. Olin ennen tapaamistamme itkenyt kotona paljon, jonka takia elokuvan aikana torkahtelin useasti. Onneksi hän ei tainnut sitä huomata tai ei ainakaan kohteliaisuudesta siitä maininnut. Tätä masennusvaihetta jatkui onneksi vain pari kolme kuukautta, koska minulla oli sitten kolonoskopia. Tähystyksessä lääkäri kertoi minulle, että suolistoni on hyvässä kunnossa eikä aktiivista tulehdusta ollut. Tämän seurauksena aloin pikkuhiljaa toipumaan, ja huomasin etteivät asiat olleetkaan ehkä niin pahasti kuin olin ne alun perin ajatellut.

Tässä hieman nuoruudestani Crohnin taudin kanssa. Crohnin tauti ja elämä muutenkin nuorena oli ajoittain tunteiden vuoristorataa. Varmasti olisi vielä paljonkin mistä voisin kirjoittaa, mutta nuo ovat päällimmäiset ajatukset ja muistot. Kirjoitan seuraavaksi millaista Crohnin taudin kanssa on ollut nuorena aikuisena, eli millaista sen kanssa on ollut nyt ja muutamia vuosia sitten. Kirjoitan taas pian. Ihanaa syksyä teille!