Simo

”Ei onnistu kun sulla on toi IBD”

27.12.2018

IBD ja vertaistuki

Kroonisilla sairauksilla on ikävä ominaisuus rajoittaa potilaan elämää. Suljetut ovet voivat liittyä liikkumismahdollisuuksiin, ruokavalioon, sosiaalisiin suhteisiin tai mihin vain. Olen siitä onnellisessa asemassa, että tähän asti IBD on minulle vain avannut ovia ja luonut mahdollisuuksia. Syksyllä kuitenkin ensimmäinen pilvilinnani tiili irtosi.

 

Hain kesän lopussa Rajavartiolaitokseen rajavartian peruskurssille. Kuten jokaisessa valtion hakemuksessa, myös tästä kyselykaavakkeesta löytyi kohta, jossa udellaan mahdolliset sairaudet. Sisimmissäni tiesin ampuvani itseäni jalkaan kirjoittamalla sairauslokeroon ”IBD”, mutten rehellisenä kansalaisena halunnut valehdellakaan. Hakemuksen liitteeksi piti työntää paperisena kaikki neuvolakortista ajokortin kopioon. Kuoresta tuli kaksi senttiä paksu. Vuoden kestävään koulutukseen järjestetään vielä valintakoe, jonne kutsutaan valintapisteiden perusteella. Pääsykokeessa testataan kuntoa, kielitaitoa ja soveltuvuutta alalle. Ainakin teoriassa tähän asti saavuttamani suoritukset eri oppilaitoksista sun muista pitäisi riittää sentään pääsykoekutsuun. Vähän hakuajan päättymisen jälkeen sain kuitenkin sähköpostin, jossa ilmaistiin läsnäoloni pääsykokeissa olevan tarpeetonta. Tästä hämmästyksissäni päättelin, että melko surkeasti suoritettu yo-tutkintoni torpedoi hakujani vielä ammattikorkeakoulun jälkeenkin. Kuitenkin epäilys IBD:n osallisuudesta asiaan kyti vahvana. Vasta syyskuussa päätin ottaa asiasta selvän. Lähetin Rajavartiolaitoksen opintotoimistoon sähköpostin ja tiedustelin hylkäämiseni perustetta. Aavistukseni osui oikeaan:

Hei,

 

Nyt meneillään olevassa opiskelijavalinnassa ilmoittamasi terveydentilaasi liittyvät seikat ovat olleet esteenä sinun kutsumiselle pääsykokeisiin.

 

Yst. terv.,

Raja- ja merivartiokoulu

 

Ensimmäistä kertaa ovi edessäni oli sulkeutunut, koska satun sairastamaan IBD:tä. Ymmärrän tosin päätöksen varsin hyvin, sotilasammateissa tarvitaan tahratonta sairasrekisteriä. Silti ajatus, että joku mahdollisuus on minulta evätty, on nuorelle miehelle kuin märkä rätti vasten kasvoja. Itsesäälissä rypemisen ojassa havahduin ajatukseen niistä kaikista vaikeammin sairastavasta, joilla sairaus rajoittaa mahdollisuutta liikkua edes kotoaan 50 m kauemmas. Saatikka sängystä vessaan. Avannepotilaille ei suositella kamppailulajeja. J-pussi-leikatut kuivuvat helteellä helpommin. Suurimmalle osalle suolipuolista hernekeiton syönti on kuin sytyttäisi pussillisen kakkaa tuleen ja työntäisi sen tuulettimeen omassa olohuoneessaan.

Rajoittavat krooniset sairaudet ovat siinä mielessä epäreiluja, että ne harvemmin johtuvat itsestä ja ovat voimassa loppuelämän. Pelkkä diagnoosileima voi näköjään rajoittaa pääsyä joidenkin organisaatioiden kultapossukerhoihin. Toisaalta, mitään, mille ei mahda mitään, ei kannata murehtia.