Reunapaikka IBD-blogi

Sirpa

Ei se ota, jos ei annakaan

30.08.2018

IBD ja vertaistukiIBD ja ystävät

Minä en olisi halunnut sairastua. Jos olisin saanut itse päättää, olisin pysynyt terveenä hautaan asti. Silti sairastuin enkä voinut siihen itse vaikuttaa. Sairastaminen on kamalinta mitä tiedän, mutta sen kanssa on vain pärjättävä. Siksi olen yrittänyt löytää tästäkin asiasta jotain hyvää, eikä lopulta tarvinnut edes ihan kamalasti yrittää.

Diagnoosin saatuani olin ilmoittautumassa sopeutumisvalmennuskurssille, kun huomasin, että siellä työstetään asioita ryhmässä. Kiitos ei, oli ensimmäinen ajatukseni. Minähän en mihinkään ryhmään lähde itkemään elämän kurjuutta. Sairaus oli kuitenkin pahasti aktiivinen ja sen kanssa oli sen verran vaikea elää, että tunsin tarvitsevani jotain työkaluja arjessa pärjäämiseen. Lopulta ilmoittauduin, ja menin.

Se, että menin, oli yksi parhaista päätöksistä elämässäni. Se kamala ryhmäytyminen osoittautuikin valtavan voimalliseksi kokemukseksi! Ei siellä juurikaan itketty, mutta vedet silmissä kyllä naurettiin melkein aamusta iltaan. Kenellekään ei tarvinnut selitellä, jos poistui äkisti kesken kaiken vessaan, tai jos ei jotain jaksanut tehdä. Meitä oli miehiä ja naisia, nuoria ja vähemmän nuoria, juuri sairastuneita ja vuosikymmeniä sairastaneita. Elämänkokemusta pienestä ryhmästämme löytyi roppakaupalla. Meistä tuli ystäviä.

Sirpa IBD-blogi

Tajusin silloin sopeutumisvalmennuksessa ensimmäistä kertaa vertaistuen voiman, ja että yksin ei tarvitse yrittää pärjätä. Juostuasi kaupungilla vessasta toiseen sulkijalihasta rypistäen ja toivoen, että ei tule housuun, voit kertoa kilpajuoksustasi kuntoutuskavereille Whatsappissa. Meillä on siellä nimittäin oma ryhmä nimeltä Paskanmarjat. Kukaan ei voivottele tai ylireagoi, ei väheksy tai nyrpistä nenäänsä kokemuksellesi. Kaikki tietävät miltä se tuntuu. Hienointa on se, ettei tarvitse kaataa ihan kaikkea läheisten niskaan, vaan voi jakaa taakkaa myös niille, jotka sen ymmärtävät parhaiten. Paremmassa kunnossa olevat tsemppaavat huonovointisempia, ja kaikesta saa puhua ilman ällöilyä.

Sirpa IBD-blogi makuupussi

Tuon kokemuksen jälkeen olenkin tavannut vielä monia huipputyyppejä. Joukkoon mahtuu sairastavia ja heidän läheisiään sekä ammattinsa puolesta IBD-potilaiden kanssa toimivia ihmisiä. Joku voisi kuvitella, että tällaisissa merkeissä kun tavataan, niin meininki on kovin mollivoittoista, mutta ei sen tarvitse olla. Surulle on oma aikansa ja paikkansa, ja olen voinut vertaisten kanssa joskus sitäkin käsitellä. Enimmäkseen olen kuitenkin saanut iloa takaisin elämääni ja voimia jaksamiseen vaikeinakin hetkinä.

Jos siis olet epäröinyt vertaistukitapaamiseen lähtemistä, niin käy kokeilemassa edes kerran. Se saattaa olla elämäsi parhaita päätöksiä.