Reunapaikka IBD-blogi

Sirpa

Entinen sarjasaikuttaja muistelee

03.01.2019

IBD ja vertaistuki

Olen ollut kohta puolitoista vuotta remissiossa. Ei yhtään päivää sairauslomaa IBD:n takia koko tänä aikana, ei sairauslomaa minkään muunkaan asian takia. Aiemmin olin toistuvasti sairauslomalla joko IBD:n tai jonkin määrittelemättömän hengitystieinfektion takia.

Näitä määrittelemättömiä flunssatyyppisiä vaivoja minulla oli jo kauan ennen kuin IBD alkoi ilmoittelemaan itsestään. Kävin muutamia kertoja vuosien varrella lääkärissä vaatimassa mittavia kokeita, jotta saataisiin selville, miksi olen kokoajan kipeänä. Verikoetuloksissa ei näkynyt mitään ihmeellistä ja lääkäritkin niihin nojaten heittelivät ilmaan ympäripyöreitä arvauksia, jotka eivät kuitenkaan johtaneet mihinkään jatkotutkimuksiin.

Näin se aina meni. Tulehdusarvot saattoivat olla viitearvoissa, sen ylärajoilla tai ihan himpun verran yli ja usein kuumeen sijaan oli alilämpöä. Olin silti umpiväsynyt ja flunssainen ja sellainen olo saattoi jatkua jopa viikkoja. Joskus tilanne kehittyi keuhkoputken- tai poskiontelontulehdukseksi asti, mutta useimmiten ei. Ilman selviä verikoetuloksia lääkäritkin levittelivät käsiin ja olivat vähän epäluuloisia.

Olinkin usein kipeänä töissä, ettei tarvitsisi TAAS mennä lääkärin vastaanotolle arvioitavaksi, koska tiesin itsekin, että mitään syytä ei todennäköisesti taaskaan löydy. En halunnut TAAS ilmoittaa töihin, että olen pari päivää poissa. Oli kuitenkin TAAS oltava, koska olo oli niin heikko. Vaikka sitä ei kukaan koskaan minulle ääneen sanonutkaan, totta kai tiesin, että työkavereita ärsytti paikata minun jatkuvia poissaolojani ja pomoa järjestellä asioita aina uusiksi, palkanmaksusta puhumattakaan. Tietoisuus toisten suhtautumisesta oli musertavaa, vaikka eiväthän muut voineet millään tietää, miten paljon minun oli täytynyt ponnistella ollakseni töissä.

Minä tiesin ja tunsin olevani kipeä, vaikka se ei missään käppyröissä tai kuumemittareissa näkynytkään. Vakuutin jatkuvasti itselleni, että en ole oikeasti sellainen sarjasaikuttava työnvieroksuja millaisena muut minut varmasti näkivät. Enkä tietysti ollutkaan, mutta se oli vaikea pitää mielessä kaikkien niiden merkitsevien katseiden alla.

Usein sain kuulla, että parantamalla elintapojani pääsisin eroon sairastelusta. Neuvottiin syömään ja olemaan syömättä sitä ja tätä, piti nukkua tarpeeksi ja liikkua. Ei saanut stressata ja raitista ilmaa piti saada riittävästi. Jonkun isomummo oli nukkunut yönsä sipulit kainaloissa ja sitruunat korvissa eikä ollut koskaan päivääkään kipeänä. Hyvää tarkoittavat neuvot kuitenkin tuntuivat siltä, että tilanteen oletettiin olevan tavalla tai toisella omaa syytäni ja etten ollut itse kokeillut tarpeeksi eri asioita parantaakseni vointiani.

Ihmeellinen käänne tässä sairaushistoriassa tapahtui vasta kun IBD saatiin hallintaan. Voin kertoa, että sipuleilla ja sitruunoilla ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa. Kaikki ne vuosien mystiset flunssamaiset sairastelut jäivät siinä samalla pois, kun IBD painui remissioon oikean lääkehoidon myötä. Minä en osaa sanoa miten nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa ja miksi näin on käynyt, mutta olen onnellinen että voin hyvin ja voin käydä töissä joka päivä. Olen saanut elämäni takaisin.

Jokin aika sitten mieheni kysyi, olenko vähän flunssainen. Mielestäni en ollut kuin korkeintaan vähän nuhainen, mutta en kipeä. Siihen mies huudahti että ”Noniin! Nyt sulla on tavallinen flunssa, tollanen se on!”