Simo
Huomio! Vessarivistön mukaan ojennus!
24.05.2018
Kävin juuri kertausharjoituksissa ja huomasin kesken kiivaan taistelun (kahvinkeiton) miettiväni, miten intistä voi selvitä IBD:n kanssa. Kotiin päästyäni aloin tutkimaan, miten näissä tapauksissa yleensä menetellään ja löysin jo nopealla googlauksella täältä Reunapaikasta IBD-hoitajan palstalta Merja Partio-Uitin aiheesta kirjoittaman tekstin http://reunapaikka.fi/ibd-hoitajan-palsta/ibd-ja-asevelvollisuus/
Tiivistettynä Puolustusvoimat luokittelee IBD-potilaat yleensä kylmästi palveluskelpoisuusluokkaan C, joka tarkoittaa vapautusta palveluksesta rauhan aikana. Tosin, jos ihan välttämättä haluaa ja terveydentila on todettu lääkärin toimesta normaalia vastaavaksi, sinne kyllä pääsee. Toinen vaihtoehto on anoa lykkäystä, jos sen hetkinen olo ei vielä maastopukuun astumista salli. Jos kuitenkin onnistuu saamaan itsensä maihareihin ja jossain kohtaa palvelusta kakka osuu niin sanotusti tuulettimeen, voi homman viheltää kyllä poikki. Silloin palvelusajankohtaa voidaan lykätä tai antaa suosiolla C-paperit. Mutta kuinka 18-vuotias nuori voi tehdä päätöksen tietämättä millaista siellä on?
Päivä intissä alkaa sillä melko kovaäänisellä herätyksellä klo 06:00, joka usein aiheuttaa Johnny Liebkindin Ihana aamu soimisen päässä. Seuraavaksi huomaa olevansa varuskuntaravintolassa syömässä puuroa ja juomassa peltimukista mainettaan parempaa Saludoa. Aamupäivän harjoitus on 08:00-08:30 välisenä aikana ja sisältää joko unettavan oppitunnin tai yllättävän painavassa varustuksessa ryynämistä. Usein vesisateessa tai 26 asteen pakkasessa.
Lounas on puolenpäivän maissa ja hommat jatkuu heti, kun eväs on vedetty kahdella lusikallisella naamaan ja pureskeltu matkalla takaisin yksikköön. Iltapäivällä jatketaan siitä, mihin lounaan kohdalla jäätiin. Kun iltapäivän harjoitus on suoritettu, suora palaute vastaanotettu ja tupa siivottu, pääsee hyvällä säkällä sotilaskotiin nauttimaan hintaansa nähden erinomaisia munkkeja. Hiljaisuus laskeutuu klo 22. Seuraava päivä tuskin poikkeaa edellisestä.
Tässä kohtaa voi miettiä vessataukojen määrää. Käytännössä vessaan pääsee aamulla, aamupalan jälkeen, ennen lounasta, lounaan jälkeen, ennen päivällistä ja vapaa-ajan alettua sekä yöllä rajattomasti. IBD-potilaan suoli taas toimii kelloa katsomatta, mikä on jo normaalielämässä haaste. Akuuttivaiheessa saa olla aika seppä, jos saa vessarallin mahtumaan tuohon aikatauluun.
Tunnen nuoren miehen ajatusmaailmaa melko hyvin ja tiedän päässä pyörivät ajatukset: ”mutku kaveritki menee” ja ”jos ei käy inttiä, eikö sillon ole vähemmän mies?”. Tai vastapainona tornihuhut, joissa sulkeiset pidetään suksivajan katolla ja varuskuntasairaalassa saa murtuneeseen jalkaan korkeintaan hoito-ohjeen ”juo vettä ja vaihda sukkia”. En itse sairastanut IBD:tä intin aikana, mutta annan sairastaville tytöille ja pojille neuvon harkita kahdesti. Jos sinne oikeasti haluaa niin eikun vaan, mutta suosittelen vain, jos terveys sen sallii sekä omasta että äidin mielestä.
