Mari | Reunapaikka

Mari

IBD lapsiperheessä

06.02.2020

IBD ja vertaistuki

On pieni uninen silkkitukka. On liian varhainen, pimeä aamu, paljaat tassuttavat varpaat keittiössä. On murskattava aamulääke, punaista mehukeittoa lasissa, rähmää silmäkulmassa. On hentoinen kysymys onko joka päivä pakko.

On uteliaat silmät, puhelias suu, kirkas lapsen ääni. Miten ne dinosaurukset kuolivat? Mikä oli luolamiesten ovi? Miten se minun veri oikein menee sinne tutkittavaksi?

On pistettävä lääke, jännitys, harmitus. On kyyneleitä, lapsen tai aikuisen, ehkä molempien.

On määrittämätön kasa legoja. Vaaleanruskea alusta voi olla hiekkaranta, tehdään näistä vihreistä palmupuita ja puumaja niiden väliin. On merirosvo, sapelihammastiikeri, viidakkomönkijä, palomieskin. On kutkuttava leikki. Kokonainen maailma mahtuen pieneen hetkeen.

On lapsi, joka soljuu tilanteesta toiseen leikki-ikäisen avarakatseisella suhtautumistavalla. Hänelle on ihan selviö, että päivään voi mahtua niin lumihiutaleiden askartelemista, verikoe kuin maailman pisimmän autoradan rakentaminenkin. On vanhempi, joka katsoo asioita eri kannalta, jumiutuu mitä jos -ajatteluun liiaksi. On paljon, melkeinpä liian paljon muistettavaa. On huoli, joka painaa raskaana olkapäillä.

On päivä, viikko, kuukausi, vuosi, toinenkin. Yksi päivä kerrallaan.

On meidän erilainen tavallinen arki.

 

 

FI/MAC/0220/0019