IBD blogi Johanna

Johanna

IBD-nuori oppilaana ja opiskelijana

25.06.2020

IBD ja vertaistuki

Paljastettakoon heti alkuun, että olen ammatiltani opettaja. Opetan sekä yläkoululaisia että lukiolaisia: oppilaita ja opiskelijoita. Sain IBD-diagnoosini oltuani kolme vuotta työelämässä. Sain ensimmäisen akuutin vaiheeni raskaalta, pitkältä ja pimeältä tuntuneen syksyn loppupuolella. Työpaikan wc, opettajien saniteettitila, tuli tutuksi monena välituntina. Tämän blogitekstini tarkoitus ei kuitenkaan ole nyt kertoa varsinaisesti minun sairastumistarinastani, vaan aion käsitellä suolistosairaan oppilaan koulunkäyntiä suolistosairaan opettajan näkökulmasta.

Aloitetaan vaikkapa yläkoulusta, oppilaista. Voin opettajana ja aikuisena vain kuvitella, miltä teini-ikäisestä oppilaasta tuntuu taudin vaikeina hetkinä. Vessaan pitäisi päästä, mutta kesken oppitunnin ja toiselle puolelle koulurakennusta. Kotiin pitäisi jäädä, mutta poissaolot paukkuvat. Voisin kuvitella, että häpeä on ainakin osalle suurin ongelma IBD:n ja koulunkäynnin osalta. Häpeä siitä, että vessassa pitää käydä usein. Häpeä ylipäätään siitä, että on tällainen tauti. Tauti josta ei kehtaa puhua. Tauti joka on liian yksityinen, intiimi.

Minun mielestäni IBD-nuoren (ja huoltajien) on erityisen tärkeää kertoa sairaudesta opettajille ja rehtorille. Tiedon olisi tietysti hyvä kulkea myös esimerkiksi terveydenhoitajalle ja kouluruokailun väelle. Jos koulun aikuiset eivät täysin ymmärrä, millaisesta taudista on kyse, voi heille linkata vaikkapa jonkun nettisivuston, jossa suolistosairaudet on esitelty lyhyesti ja selkeästi. Mielestäni kaikkien olisi hyvä tietää, että näissä sairauksissa hyvät ja huonot kaudet vaihtelevat ja että huono vaihe voi olla hyvinkin invalidisoiva. On mielestäni kaikkien etu, että kaikki tietävät missä mennään. Koulunkäynnin kuuluisi olla sujuvaa ja mieluista kaikille.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että myös lukiolaisten ja ammattiopistoissa opiskelevien nuorten kannattaa kertoa sairaudestaan mahdollisimman avoimesti. Tiedän, kuinka stressaavaa esimerkiksi lukiossa opiskelu toisinaan ja suurimman osan kohdalla voi olla: tiukka opiskelutahti, koeviikot ja yo-kirjoitukset. Viimeistään ylioppilaskirjoitusten aikana on mielestäni hyvin tärkeää kertoa sairaudestaan. Yo-kirjoitusten aikaan vessassa käyminen on hyvin tarkkaan vartioitua. Jos esimerkiksi on akuutti vaihe päällä, voi lääkärintodistuksella saada tarvittaessa joitakin erityisjärjestelyjä. Nämäkin ovat kaikki sovittavissa rehtorin kanssa.

Olen iloiten seurannut, kuinka suolistosairauksista puhutaan koko ajan vain enemmän ja enemmän ja sitä myötä hälvennetään tietämättömyyttä ja ennakkoasenteita. Myös vertaistukitoiminta kukoistaa, myös nuorilla! Koska olen itse suolistosairas, tulen aina ymmärtämään mahavaivaista oppilasta. Uskallan myös väittää terveiden kanssasisarteni ja -veljieni puolesta, että kyllä hekin ymmärtävät. Se on nimittäin sillä lailla, että opettaja ajattelee aina oppilaansa parasta.