Henna-Maria

It’s all about the butt

26.04.2018

IBD ja kipuIBD ja vertaistukiIBD ja ystävät

Leikkauksen jälkeen olen huomannut, miten monien päivittäisten askareiden tekemiseen takapuoli vaikuttaa. Istumisen, kävelyn ja yleisen kyykkimisen vielä ymmärrän, mutta yskiminen, nauraminen ja nukkuminen kuulostavat jollain tapaa absurdilta.

Hoito-ohjeeksi leikkauksen jälkeen annettiin “tue haavaa yskiessä”. Miten voi tukea haavaa, joka on takapuolessa? Kysynpä vaan. Joka kerta, kun alkoi kurkkua kutittaa ja tunsin yskänpuuskan tulevan, yritin kaikkeni pidätellä sitä. Joskus onnistuin, usein en ja se sattui. Aivastaessakin tuntui, että takapuoli repeää.

Istahtaessa täytyi etsiä oikea kulma, miten peruuttaa sohvalle, ettei vahingossakaan venytä takapuolta liikaa. Pian alkoivat kankut puutua, kun makasin tai istuin vain toisella kankulla. Sitten piti kääntyä, mutta tässä vaiheessa puutuminen oli jo levinnyt koko takapuoleen. Ylösnoustessakin piti asetella takapuoli niin, ettei mikään kohta jää painoksiin tai muuten vain väärään asentoon.

Naurukohtaukset olivat ehkä pahimmat. Vatsan alueen tähystyshaavoja sai tuettu käsin, mutta takapuolen ei. Ja kun naurukohtaus yllätti, ei sille ollut loppua ennen kuin sattui niin paljon, että ilon kyyneleet muuttuivat kivun kyyneleiksi.

Leikkauksen jälkeen kolme viikkoa poikaystäväni nukkui sohvalla. Ihan vain sen vuoksi, ettei vahingossa potkaise minua yöllä. Joka ilta, kun menin nukkumaan, hän kävi asettelemassa tyynylinnakkeen ympärilleni, että voin nojata yöllä niihin, eikä takapuoleni ota liikaa osumaa ja sen myötä kipeydy. Tyynylinnake oli iso, korkea ja ympäröi minut kokonaan, joten aamulla tarvitsin apua päästäkseni pois sieltä. Nukkuminen ilman ympäröiviä tyynyjä ei olisi ollut mahdollista. Tyynyt pehmensivät takapuoleen kohdistuvaa painetta ja hellittivät kipuja.

En olisi ikinä uskonut, miten huomaamattomasti takapuoli vaikuttaa kaikkeen mitä teen. Näiden kaikkien kuukausien takaisten tunnelmien ja tuntemusten, kipujen ja koettelemusten jälkeen olen älyttömän iloinen, että toipumiseni on mennyt näin hyvin. Toissa viikolla uskaltauduin töissä ottamaan satulatuolin käyttöön. Viime viikolla uskaltauduin ensimmäistä kertaa kuntosalille. Ja viime viikonloppuna pyöräilin ensimmäistä kertaa tänä keväänä noin kymmenkunta kilometriä. Okei, kaikkien näiden jälkeen takapuoli oli hieman hellänä, mutta kyllä se vielä tottuu.