Simo

Johdatus IBD:n maailmaan, 5 opintopistettä

09.01.2020

IBD ja vertaistuki

Tein syyskuussa opiskeluuni liittyen pienen kyselytutkimuksen IBD:n ja opiskelun yhdistämisestä. 77 suolesta tulehtunutta korkeakouluopiskelijaa vastasi laatimaani kysymyspatteriin, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten iso prosentti opiskelijoista kokee IBD:n häiritseväksi ja miten opinnoista selviydytään kroonisen ripulin kanssa. Melko odotetusti selvisi, että reippahasti yli puolet koki, ettei IBD ja opiskelu ole mikään mielekäs yhdistelmä. Vakavasti ottaen opiskelijat joutuvat tekemään suolistosairautensa kanssa melkoisesti kompromisseja, että saavat läjään vuodessa sen Kelan opintotukeen vaatiman 45 noppaa ja pysyvät vielä jotenkin järjissään. Avoin kysymyskenttä paljasti, että opintoja tehdään aktiivisemmassa vaiheessa mieluiten kotona. Jos luennolle on läsnäolopakon vuoksi ihan välttämätön mennä, vastaajat valitsevat paikan luentosalista niin, että ei tarvitse sieltä keskeltä hyppiä muiden yli kuin Nooralotta Neziri. Jotkut eivät pysty opiskelemaan ollenkaan ja joutuvat viheltämään aikalisän. Ja valmistuminen siirtyy.

Tein itse edellisen tutkinnon aikana samankaltaisia ratkaisuja. En joutunut onneksi keskeyttämään, mutta ammattikorkeakoulun läsnäolopakon vuoksi reunapaikat tulivat hyvin tutuiksi. Ja luennolta lähdettiin vessaan, vaikka kuinka dokumenttikameraa ohjaileva kasvattaja teleskooppinen karttakeppi viuhuen katsoi kuin olisin vienyt opettajainhuoneen viimeisen kahvitilkan. Joskus teki mieli näyttää, mitä olisi tapahtunut, jos en olisi siirtynyt paikaltani kohti toilettia.

Tentit olivat itselleni stressinaiheista suurimpia. Joskus tentin teko loppui siihen, kun toisen tunnin kohdalla alkoi suoli ilmoittaa olemassaolostaan. Sitten ei auttanut kuin kirjata nimi konseptiin tai painaa Moodlen ”palauta tentti” namiskaa ja toivoa, että pisteitä kertyy yli puolet. Joskus olen myös ilmoittanut reilusti siirtyväni vessaan ja tarjonnut pantiksi puhelinta taskustani. Aina olen vessaan onneksi päässyt. Eihän ihmiseltä nyt voi vessaan pääsyä evätä enää nykypäivänä, vaikkei sitä viralliseksi ihmisoikeudeksi taideta laskea.

Toisaalta eihän opettajat mitenkään voi tietää, että tarve on oikeasti pakottava eikä mikään pieni sometauko pöntöllä, ellei siitä kerro. Kyselyn perusteella vain harva kertoo opetushenkilökunnalle sairastavansa. Siihen ei vain koeta tarvetta. En itse ainakaan kokenut. Nyt omien kokemusten ja kyselyn perusteella voisin jälkiviisaana melkein suositella, että kerrotte edes yhdelle opettajallenne sairastavanne tulehduksellista suolistosairautta. Jollekin, jonka kanssa olette tekemisissä paljon. Opinahjosta voi saada myös hakemalla erityisjärjestelyjä. Myös kurssien vetäjät saattavat antaa enemmän poissaoloja anteeksi, kuin normaalisti. Mutta mitä vain teettekin, älkää painako hampaat irvessä burn outin kielekkeellä, vaan pyrkikää tekemään niin, kuin itse jaksatte. Ja mikäli haluatte opintotuelle ja sille 45 nopan vuosivaatimukselle stressittömämmän vaihtoehdon, suosittelen kirjoittamaan Kelan nettisivujen hakukenttään ”kuntoutusraha”. Kuulin tästä vaihtoehdosta itsekin ensimmäisen kerran vasta tänä syksynä.