IBD blogi Johanna

Johanna

Joka pierua pidättelee

27.06.2019

IBD ja vertaistuki

…sillä on muutakin salattavaa. Pieru, paukku, töräys, tuhnu ja mitä vielä. Ei niin rakkaalla prutkulla ja prutkuttelulla on monta eri nimitystä. Harva siitä tykkää, harva sen hyväksyy. Kaikille se on kuitenkin tuttu juttu.

Se tunne, kun pieru ilmoittaa tulostaan, mutta yrität pitää sen naama punaisena ja persposket supussa sisälläsi. Se tunne, kun ulkoilmassa väkijoukon keskellä annat äänettömän henkäyksen tulla ja vain haju leijailee ihmisten yllä. Se tunne, kun julkinen vessa on hyvin äänieristetty ja saat pöräytellä antaumuksella. Se tunne, kun paukun mukana tulee jotain housuihin.

Meille IBD-tyypeille pierun kanssa säheltäminen lienee yhtä tuttua kuin esimerkiksi kakan tarkkaileminen. Lisääntynyt kaasunmuodostus ja paukuttelu ummetuksineen voivat ennakoida alkavaa akuuttia vaihetta. Ripulista kärsivän ensimmäinen pieru pitkään aikaan ilman lisämausteita tuntuu helpottavalta. Vessareissu voi olla yhtä pärskintää. Totuus on kuitenkin se, että kaikki piereskelevät, myös prinsessat. (Huhu kyllä kertoo, että heidän paukkunsa tuoksuvat kukille.)

Lienee kiistämätön fakta, että ihmiset ovat pierreet aina. Taitavatpa kaikki muutkin eliöt, joiden ruoansulatusmekanismi on vastaavanlainen kuin meillä, päästellä kaasuja ulos. Viime aikoina monet asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että nykyihminen ei enää siedä piereskelyä. Ruoansulatukseen normaalisti kuuluvaa kaasunmuodostusta, vatsan turvotusta ja sitä myötä piereskelyä pidetään epänormaalina, epäterveellisenä ja erittäin häpeällisenä asiana. Ennen on ollut ihan normaalia ja ehkä jopa siedettävää, että ison hernerokkasatsin tai kaaliloodan (puhumattakaan esi-isiemme ruokavaliosta ennen tällaisia herkkuja) jälkeen paukutellaan pahanhajuisia pieruja. Pieni turvotuskin on kuulunut asiaan, tai sitten sitä ei juuri ole tuntunut, kun on oltu niin paljon liikkeellä ja annettu ilman virrata vapaasti.

Toki täytyy muistaa, että nämäkin normaalit vatsan toiminnot voivat mennä joillakin liiallisuuksiin ja haitata normaalia elämää. Veikkaan kuitenkin, että IBD- ja IBS-tapauksillakin suurin osa paukuttelusta on ihan normaalia. Kaasua muodostuu tietämykseni mukaan suolistobakteerien työskentelystä. Niin ironiselta kuin se tuntuukin, ilmeisesti juuri hyvisbakteerit tuottavat paljon kaasua, kun saavat kuitupitoista herkkua elannokseen. Rakastan hernekeittoa, ja olen alkanut hyväksyä sen syömisen jälkimainingit: saivatpa suolistoni hyvät bakteerit syödäkseen palkokasvien hyviä kuituja.

On hauska huomata, kuinka pian puolivuotias poikani paukuttelee tyytyväisenä pitkin päivää vaippaansa. Lähes jokaisen rupsun jälkeen tulee hymy tai jopa nauru. Jälleen muistutan, että ilmavaivat voivat haitata myös vauvoja ja lapsia. Ilmeisesti pahalta tuntuu vauvasta vaariin silloin, kun ilma ei pääse pihalle vaan möyrii mahassa kipeästi. Helppohan tässä olisi siis todeta, että annetaan ilman vaan tulla ulos ja lopetetaan pidättely (ja salailu). Helpommin sanottu kuin tehty: aika kauan siihenkin meni, että ensimmäisen kerran pieraisi kumppanin aikana, ja loputon aika taitaa mennä siihen, että höllää kaupan kassajonossa seistessä tai leffateatterissa istuessa. Saa nähdä, milloin lapseni oppii häpeämään ja varomaan pierujaan.

Sen seuraavan voisi kuitenkin antaa tulla vapaasti. Jos se tapahtuisi vaikka metsälenkillä tuulisessa säässä. Katsot eteen, sivuille, taakse. Ei ketään missään. Ah.