Anu

Kadonneen asenteen metsästys

05.08.2021

IBD ja vertaistuki

Se tunne kun melkein jätät tekemättä jotain, koska pelottaa ettei osaa tai ei handlaa.

Olin pitkään ajatellut uutta harrastusta. ”Voi kun mukavaa sitä olisi kokeilla.” Kynnys oli aika matalalla, koska uusi harrastus on eräänlainen ”liitännäisharrastus” jo olemassa olevien harrastusten kanssa. Olen aina ajatellut, että voin tehdä kaikkea. Teen vähemmän, mutta voin tehdä ja voin kokeilla. Sittenhän sen näkee kun kokeilee, ei maistelematta tuomita.

Olin vähällä perua koko osallistumisen, ihan vain jännityksen vuoksi. Olin skipannut jo muutaman kerran. Selitin itselleni, että nyt en voi, kun on huono päivä. Nyt en voi, kun tuntuu, että voi olla huono päivä. Näinhän niitä valintoja tehdään. Selitetään itselle, etsitään joutavia ja olemattomia syitä puolesta ja vastaan. Monesti enemmän vastaan.

Olen luullut olevani avoin uusille asioille. Helposti innostuva. Viime aikoina olen huomannut useamman kerran, että olen ehkä ollut väärässä. Ehkä vuosien kivut, vaikeudet ja haasteet sairauden kanssa ovat hiljalleen muuttaneet minua. Itseä välillä hämmästyttää oma sisäinen puhe, joka on jotenkin vastahakaista. En halua olla sellainen ihminen. En koe, että olen sellainen ihminen. Se on joku toinen. Toinen minä. Silti minua sekin vastustava sisäinen ääni on.

Mielestäni on hyvä, että voin kuitenkin tiedostaa sisäisen minän pyrkimyksen staattisuuteen. Pysyvyyden kaipuu on välillä tosiaankin tuskastuttavaa. Ovathan elämän perusasioita muuttuvuus, liike ja kaikenlainen eteenpäinmeno. Siksi tiedostaminen antaa kuitenkin perustan sille, että rohkaistuu ja tekee juttuja. Menee ulos mukavuusalueelta, kokeilee uutta innostuneena, tai vaikka vain puolittain innostuneena. Ehkä jopa vähän väkisinkin. Lopulta uuden harrastuksen kokeilu vaati pikkuisen kyyneleitä, kumppanin kanssa keskustelua, pieni riitakin syntyi. Kaikki johtui pelkästään siitä, että olisin vain halunnut jättää koko homman sikseen. Onneksi kumppani kannusti, oli ymmärtäväinen ja rohkaiseva. Hän näki jotain, mitä minä itse en kyennyt juuri siinä hetkessä näkemään. Sen, että haluan kokeilla uutta harrastusta, mutta en uskalla ja tarvitsen pienen tsempin sekä rohkaisun.

Ymmärsin myös sen, että minulla on ollut rankkoja viikkoja. Silloin oma joustavuus on tiukemmalla kuin ehkä muussa arjen elämässä. Vaikka samat sairaudet on ja pysyy, voi lähiajan tilanteiden nopea muuttuminen hetkellisesti hajottaa kokonaisuutta. Sitä reagoi muutoksiin pyrkimyksellään pitää kaikki paikallaan. Sekään ei ole vaarallista, että tekee vain samoja tuttuja ja turvallisia juttuja. Antaa aikaa itselleen, jos siltä tuntuu.

Minä lähdin uuden harrastuksen pariin, lopulta innostuneen odottavalla fiiliksellä ja tiedättekö mitä? Se ilta oli todella mukava. Olin tyytyväinen, että lähdin. Kokeilin uutta lajia. En ollut mitenkään hyvä, olin aika surkea. Se ei haitannut tekemistä. Koska eihän se ole tärkeää miten hyvä tai huono on. Tärkeää on lähteä, huomata että pystyy. Ylittää itselleen asettaman pienen pienen tavoitteen. Tavata uusia ihmisiä. Nauttia hetkestä. Unohtaa muu ja keskittyä vain kivaan tekemiseen.