Reunapaikka IBD-blogi

Sirpa

Koronan takia kotona, osa 2

07.05.2020

IBD ja vertaistuki

Parisen viikkoa vapaaehtoista eristäytymistä on nyt takana. Somea selatessani olen huomannut, että suurimmalle osalle ihmisistä tämä on melkoinen koettelemus, ja pakka alkoi monilla hajoilla jo ensimmäisten päivien aikana. Minulle tämä on ollut, ”tuolla jossain” riehuvaa virusta lukuun ottamatta, ihanteellista aikaa.

Introverttiluonteena sosiaalinen eristäytyminen on minulle ihan arkipäivää normaalioloissakin. Väsyn sosiaalisiin kontakteihin helposti jo pelkän työpäivän aikana, ja töistä painunkin suorinta tietä kotiin lataamaan akkuja seuraavan päivän koitoksia varten. Työpaikalla en voi aina itse valita, milloin voin olla sosiaalinen, mutta etätyössä voin vaikuttaa siihen paremmin.

Minulle on luontevampaa keskustella muiden kanssa pikaviestimellä kuin kasvotusten tai etäkokoustaa oikean kokouksen sijaan. Kahvitauot työkavereiden kanssa onnistuvat mielestäni ihan yhtä hyvin etänä kuin toimistollakin. Henkinen puoli siis kunnossa, entä fyysinen?

Muistatte varmaan, kun puhuin niistä jumpista. No, nehän ovat jääneet totaalisesti tekemättä täällä kotona. Osaltaan asiaan on kyllä vaikuttanut ensimmäisen etätyöviikon huonon ergonomian aikaansaama infernaalinen selkäkipu, jonka johdosta vain hyvin kevyt venyttely on käynyt päinsä. Toiselle viikolle rakensimme minulle kunnon työpisteen ruokailuhuoneen ikkunan eteen ja oma työtuolikin muutti toimistolta meille poikkeusolojen ajaksi. Pikkuhiljaa selkäkin voi paremmin.

Huomaan myös, että syön huonommin kuin jos kävisin päivät toimistolla töissä. Kotona tauot meinaavat unohtua ja tulee useimpina päivinä sorruttua pelkän voileivän nakertamiseen töiden lomassa tai sitten syöminen unohtuu kokonaan. Tämä uusi, epäsäännöllinen ruokarytmi ja laadultaan huonompi ruoka on saanut vatsan vähän sekaisin. Samoin huomattavasti lisääntynyt paikallaanolo on saanut esimerkiksi kaasun kerääntymään ihan uudessa mittakaavassa!

Olen yrittänyt muistuttaa itseäni lähtemään ulos happihyppelylle kesken työpäivän ja vakavasti harkitsen ns. työmatkan kävelemistä edes aamuisin. Joku fiksu oli keksinyt kävellä aamuisin kotikorttelin ympäri ennen etätöiden aloittamista.

Muutoin minulla ei juuri ole tästä tilanteesta valittamista, kunhan pysyisimme terveinä. Hieman jännittää kahden viikon päästä oleva infuusioaika ja miten polilla sekä laboratoriossa on järjestelyt toteutettu niin, että meidän olisi turvallista käydä näillä pakollisilla asioillamme.

Tsemppiä kaikille näinä poikkeuksellisina aikoina, olitte sitten etänä tai työpaikalla!