Reunapaikka IBD-blogi

Sirpa

Koronan takia kotona

26.03.2020

IBD ja vertaistuki

Olen katsonut erilaisia maailmanlopusta kertovia elokuvia pienestä asti. Milloin se on ollut zombien takia, milloin avaruusolioiden tai jonkun pandemian. Pandemia on ollut minusta aina kaikkein pelottavin, ja nyt se on täällä.

En silti jostain syystä osaakaan pelätä. Sairastun jos sairastun, mutta se ei tarkoita sitä, etten ottaisi asiaa kuitenkin vakavasti.

Olen ryhtynyt pesemään käsiäni paljon useammin kuin aikaisemmin. Repusta löytyy kyllä aina muulloinkin käsidesi, mutta nyt se on vain entistäkin ahkerammassa käytössä.

Meidät on työpaikalla määrätty tekemään etätyötä toistaiseksi. Huolestunut aviomies on myös asettanut minut sellaiseen omaan karanteeniinsa, etten saa mennä enää esim. ruokakauppaan. Iäkkään äitini kanssa olen sopinut, ettei toistaiseksi kyläillä. Soitellaan kyllä joka päivä, parikin kertaa.

Työpaikan ja ruokakaupan lisäksi ainoa paikka, jossa olen viime aikoina käynyt, on kuntosali. Sitä ei ole vielä suljettu, ja jännittääkin miten taas kerran käy uuden hienon fitness-elämäni, jos salikin menee kiinni. Olen yrittänyt psyykata itseäni jo valmiiksi tekemään jumppia kotona.

Meillä käyneet tietävät, että meillä on aina sen verran ruokaa ja muuta tarviketta kotona, että selviytyisimme maailmanlopusta. Ei siis ole tarvetta lähteä haalimaan vessapapereita ja säilykkeitä; niitä on jo.

Kotihiirenä ihan suoraan sanottuna odotan kiireettömiä etätyöaamuja. Voin vetelehtiä sängyssä puoli kahdeksaan saakka ja sitten tassutella kotitoimistoon vaikka pyjamassa. Voin rapsutella kissoja pitkin päivää, tai laittaa vaikka takkaan tulet. Ei tarvitse tarpoa räntäsateessa töihin ja takaisin, eikä kuunnella toimiston seinänaapurista kantautuvaa eläkeläisten hanurinsoittoa ja yhteislaulua.

Aion päättäväisesti keskittyä siihen, mikä on vielä hyvin ja hyvää.