Reunapaikka IBD-blogi

Sirpa

Kun IBD seksin tappoi

29.10.2021

IBD ja vertaistuki

Tämä on aihe, joka monia meitä IBD-tyyppejä varmasti koskettaa tavalla tai toisella. Silti siitä puhutaan tosi vähän, eikä hoitotahonkaan puolesta siihen oikein tunnuta ottautuvan. Seksi ja seksuaalisuus ovat kuitenkin luontainen osa elämää, ja IBD saattaa muuttaa tätä elämän osa-aluetta kovin radikaalisti.

Ennen IBD:tä minulla oli suhteellisen vilkas seksielämä. Olin sinut kroppani kanssa ja nautin seksistä. Olimme mieheni kanssa juuri aloittaneet seurustelun, ja siihen vaiheeseenhan olennaisesti kuuluu toiseen  tutustuminen perin pohjin, myös fyysisesti. Ja me tutustuimme toisiimme hyvin ahkerasti.

Mutta sitten alkoi kamalat oireet, tuli tutkimukset ja diagnoosit. Sitä mukaa kun IBD:n oireet pahenivat ja vointini romahti, ei enää tehnyt mieli tanssia sitä kuuluisaa vaakamamboa. Oli huono olo, kipeä ja turvonnut maha. Oli kamalat ilmavaivat, epävarma sulkijalihas ja kokeilussa olevien lääkkeiden sivuvaikutukset. Oli tuntien vessaistunnot ja jumalaton väsymys. Peitto heilui edelleen öisin, mutta vain räjähtävien pierujen takia.

Viimeisenä naulana arkkuun lääkitykseni muutti ulkonäköäni niin voimakkaasti, etten enää tunnistanut itseäni. En viihtynyt kropassani, enkä halunnut enää olla toisen edessä alasti. Häpesin ulkonäköäni ja sitä, etten enää halunnutkaan niin kuin ennen halusin. Halusin haluta, mutta en vaan halunnut. Eikä sillä ollut mitään tekemistä sen toisen osapuolen kanssa vaan oman henkisen ja fyysisen pahan oloni.

Ei auttanut, että toinen sanoi minun olevan edelleen yhtä ihana. Ei auttanut, ettei toinen ymmärtänyt mistä kaikki johtui. Ajauduimme jatkuvasti riitoihin sellaisen asian takia, joka oli ollut meille molemmille yhtä tärkeä, ja yhtäkkiä minä lakkasin välittämästä siitä täysin. Yritin toisen mieliksi, mutta en ollut enää henkisesti läsnä. Niinäkin kertoina keskityin lähinnä pelkäämään ripuloivani sänkyyn tai pitelemään kipeää mahaa paikallaan. Hiljalleen aloimme kummatkin vältellä koko asiaa, ja se puoli elämästämme pyyhkiytyi olemattomiin. Lopulta masennuin, eikä se toinenkaan hyvin voinut, mutta yritti jaksaa meidän kummankin puolesta.

Olen monet kerrat ihmetellyt miten hän jaksoi siinä vierellä, kun kaikki se parisuhteen alussa ollut hyvä katosi. Ilokin katosi. Mutta rakkaus, se ei kadonnut. Olimme yhdessä vihaisia, väsyneitä ja tolaltamme, yritimme kumpikin ymmärtää tilannetta omalla tavallamme. Vaikka oli riitoja, vaikeuksia ja pahaa mieltä, olimme silti aina samalla puolella. Onnekseni toinen ymmärsi, etten tehnyt mitään siitä tahallani.

Kunpa voisin sanoa tilanteen nyt täysin korjaantuneen, mutta en voi. Taistelen edelleen IBD:n runnoman ruumiini ja sen aiheuttaman masennuksen kanssa. Olen edelleen jatkuvasti kuoleman väsynyt. Kävin seksuaaliterapeutin juttusilla vuoden verran ja hieman edistystä tapahtui sinä aikana. Tilanne on onneksi  paranemaan päin, mutta suurin pelkoni on ettei se koskaan korjaannu täysin.

Yrittämisestä se ei ainakaan jää kiinni, sillä teen kaikkeni, että sekin palanen vielä löytää takaisin omalle paikalleen.

Mieheni on antanut luvan tämän tekstin julkaisemiseen, ja toivoo sen antavan vertaistukea jollekulle saman asian kanssa painivalle.

 

Minä ja mieheni