IBD blogi Johanna

Johanna

Liike on lääke

15.04.2021

IBD ja urheilu

Heti alkuun teille kaikille himoliikkujille ja sohvaperunoille tiedoksi: tämä blogiteksti ei ole yltiöpäisen himoliikunnan puolustuspuhe, sillä en sellaista harrasta, vaan tämä on omakohtainen näkemys liikkumisen hyödyistä vatsavaivoihin. Haluaisin toki olla tosi aktiivinen liikkuja. Olisi mahtavaa käydä aamulenkeillä, kuntosalilla, ryhmäliikuntatunneilla, hiihtää, vaeltaa ja pyöräillä pitkiä matkoja. Joidenkin mielestä kaikki syyt liikunnan välttämiseen ovat tekosyitä. Minun tekosyyni tässä elämäntilanteessa on ajan ja jaksamisen puute. Kun iso osa ajasta menee töihin, kotihommiin ja lapsen kanssa olemiseen, ei omaa, liikkumiseen käytettävää aikaa juuri meinaa olla. Nukkuakin pitäisi.

Kuten varmasti kaikki tietävät, yhtä ja selkeää juurisyytä saati hoitoa ei taudillemme ole ainakaan toistaiseksi tiedossa. Liikunnan vaikutusta taudin syntyyn tai hoitoon ei varmaan kovinkaan paljon ole tutkittu. Minulle on vielä epäselvää, että onko liikunnalla (sen määrällä ja laadulla) suoranaista tekemistä nimenomaan tulehduksen ja sitä kautta näiden tulehduksellisten suolistosairauksien kanssa, mutta esimerkiksi minulla toiminnallisiin IBS-oireisiin liikkuminen on auttanut! Jotenkin maalaisjärkikin sen jo kertoo. Liikkuminen esimerkiksi alentaa stressitasoja ja auttaa ruoansulatuksessa. Liikkumisen lisääminen auttaa monella painonpudotuksessa, joten sekin voi jo osaltaan helpottaa vatsavaivoja. Ihminen on kokonaisuus, ja ihminen on tehty liikkumaan – ainakin jossain määrin.

Koulu- ja opiskeluaikoina liikuin säännöllisesti. Harrastin mitä milloinkin kohtuullisilla määrillä. Lempiliikuntamuotoni on aina ollut ulkona lenkkeily. Muistan esimerkiksi opiskeluvuosilta (noin 10 vuoden takaa), että jos en ollut käynyt pariin-kolmeen päivään kävelylenkillä (tai lenkeillä, kävelin silloin vähintään kaksi kertaa päivässä) minua alkoi närästää. Olo oli toki muutenkin tukkoinen. Pidän lenkkeilystä eniten siksi, että siinä tuulettuu kropan lisäksi myös mieli. Ei oikeastaan ole sellaista olotilaa, jota ei raikas ulkoilma ja liikkuminen helpottaisi.

Opiskeluvuosina vatsavaivani olivat hyvin vähäiset. Liikuin suht paljon, paino pysyi suht kohtuullisena ja söin tosi vähän herkkuja. Olen sittemmin miettinyt, että varmaan kaikki nämä kolme asiaa vaikutti suotuisasti vatsani hyvinvointiin. Stressiä opinnoista toki oli. Nukuin kuitenkin hyvin ja pitkiä yöunia.

Aloitin työelämän noin seitsemän vuotta sitten. Muistan, että ensimmäisenä syksynä vatsani oli todella huonossa kunnossa. Luennoille kävelemiset vaihtuivat työmatka-autoiluun (pitkät välimatkat) ja lenkeille pyhitetty vapaa-aika täyttyi töistä. Kuin huomaamatta liikunta jäi melko vähälle. Kun vatsa oli huonossa kunnossa, lenkille ei oikein edes uskaltanut lähteä. Olo oli tukkoinen ja nukuin huonosti. Kierre oli valmis.

Kun jäin äitiyslomalle pari vuotta sitten, tajusin kuinka hektistä työni onkaan. Yritin vauvan kanssa lenkkeillä paljon, mutta vatsani oli sen verran huonossa kunnossa, ettei kovin pitkät vaunulenkit tulleet kuuloonkaan. Vatsani on nyt ollut ihan ok, joten yritän raivata aikaa arjestani edes kävelylenkeille. Ainakin tämän tekstin kirjoittaminen toi nyt lisäboostia motivaatiooni!

Liike on lääke, sanotaan. Omalla kohdallani huomaan liikkumisen (erityisesti lenkkeilyn) vaikuttavan olooni konkreettisesti esimerkiksi seuraavilla tavoilla: närästys pysyy kurissa paremmin. Jos ja kun esimerkiksi iltaa kohden oikein turvottaa, kannattaa lähteä röyhtäily- ja piereskelylenkeille. Minun ei tarvi montaa kymmentä metriä kävellä, kun jo tulee ensimmäiset röyhtäykset. Rupsujakin saattaa tulla jossakin välissä. Olo helpottuu, kun ilma pääsee ulos. Esimerkiksi lomareissuilla ulkomailla vatsani toimii yleensä kuin unelma. Tällekin on varmasti monta syytä, mutta veikkaisin erään syyn olevan se, että kävelen reissuilla päivittäin yleensä vähintään 10-15 kilometriä. Monen nykyihmisen staattinen (istuma)työ voi olla eräs vatsavaivojen (erityisesti turvotuksen) syy.

En ole koskaan katunut liikkumaan lähtöä. Vaikka kuinka tihkaisisi, niin aina lenkki kuin lenkki piristää ja rentouttaa. Vatsa tykkää kaikesta piristävästä ja rentouttavasta. Ennen kaikkea se pitää liikkeestä.