Reunapaikka IBD-blogi

Sirpa

Matkamuistoja

12.09.2019

IBD ja matkustusIBD ja vertaistuki

Vietimme äskettäin viikon Gdanskissa, Puolassa. Siellä, kuten niin monessa muussakin eurooppalaisessa maassa, julkisten vessojen rahastamisen ja vahtimisen hoitavat vanhahkot, äkäisen oloiset naiset. Sanon heitä maasta riippumatta aina vessamummoiksi.

Ne äreät mummelit ovat tavallaan ihan sympaattisen hauskoja, jos ei vessassa tarvitse ravata sen sata kertaa päivässä.

Minulla sattui eräänä reissupäivänä olemaan tavallista enemmän asiaa vessaan. Ei onneksi IBD:n takia, vaan yllättäen nestehukan, joka asian tajuttuani korjaantui nopeasti juomalla paljon vettä. Sitä ennen ramppasin kuitenkin vessassa varmasti kymmeniä kertoja päivän aikana. Eikö olekin muuten outoa, että nestehukka saattaa pissattaa?!

No, joka tapauksessa siitä muistui meille molemmille elävästi mieleen ajat akuutin IBD:n kanssa. Kun mihinkään ei voinut mennä eikä mitään voinut tehdä, varsinkaan ilman tietoa siitä, onko vessa lähellä. Katselinkin siitä syystä lopun matkaa kaikkea enemmän IBD:tä sairastavan silmin.

Omassa lähiympäristössäni täällä Pohjois-Savossa on todella hyvin maksuttomia julkisia vessoja. Siellä missä ei ole, Vessapassi usein auttaa. Ne puolalaiset äkäiset mummot siellä vessan eteisessä eivät ole koskaan kuulleetkaan mistään vessapasseista, eivätkä puhu mitään muuta kuin puolaa. Heitä ei lähtökohtaisesti vaikuta kiinnostavan minkälainen hätä kenelläkin on vessaan päästä, maksu on hoidettava ensin.

Vessakopista poistuessasi saatat törmätä äkäiseen vessamummoon, joka on kuunnellut oven toisella puolella joko liian äänekästä tai äänetöntä asiointiasi. Kun akuutin aikana olen joskus niin sanotusti käynyt räjäyttämässä potin sellaisessa wc:ssä, on poistuessani vessamummo suurieleisesti singahtanut samalla oven avauksella siivoamaan koppia, aivan kuin olisin ihan oikeasti räjäyttänyt jotain. Tällä kerralla vessamummo kuunteli oven takana, kun toimituksesta ei kuulunutkaan mitään, (koska nestehukassa pissahädästä huolimatta ei mitään tule ulos) ja singahti samalla tavoin tutkimaan vessakoppia puolaksi jotakin mutisten.

Kuten sanottu, se olisi ihan hauskaa, jos ei sitä samaa näytelmää tarvitsisi toistaa jatkuvasti.

Vessoja oli kyllä ihan mukavasti kaikkialla, siitä ei voi moittia. Jos ei alueella ollut kiinteää julkista vessaa, niin siellä oli bajamajoja. Niissä en kuitenkaan käynyt, vaikka niitä näytettiin tyhjentävän säännöllisesti. Kauppakeskukset olivat parhaita vessapaikkoja! Niissä oli miltei joka kerroksessa monikoppiset, siistit ja maksuttomat vessat ilman äkäisiä mummoja.

Mummovessat puolestaan sijaitsivat lähinnä katujen varsilla ja asemilla. Junissa näytti olevan wc, mutta ainakaan meidän käyttämässämme pitkän matkan bussissa vessaa ei ollut.

Jos matkoilla kohtaamamme vessat kiinnostavat, kurkkaa mieheni instagram @the_dude_in_toilet, jonne monet niistä on dokumentoitu.

Jos sinä olet kohdannut matkoillasi erikoisia vessoja tai niihin liittyviä tilanteita, heitä viesti minulle instagramissa @piipavee. Ehkä kirjoittelen niistä tänne jonkin toisen matkailuaiheisen postauksen yhteydessä!