Ida

Minä ja IBD

21.11.2018

Heippa kaikille. Olen Ida, 18-vuotias nuori nainen Helsingistä. Sairastuin Crohnin tautiin (tarkemmin määrittämätön Crohnin tauti) 15-vuotiaana. Olin juuri aloittanut peruskoulun viimeisen luokan, kun sain diagnoosin sairauteeni. Siitä hetkestä on nyt tultu kolme vuotta eteenpäin ja paljon asioita on ehtinyt sairauden myötä tapahtua.

Minulla epäiltiin allergioita ja keliakiaa. Lääkäri totesi, että pyörtymiset ja vatsakivut sekä laihtuminen kertoivat vain stressistä. 2015 kesän yhden lääkärikäynnin jälkeen, yksi lääkäri kiinnitti huomiota oireisiini ja lähetti eteenpäin tutkimuksiin.
Isoin muutos oli, kun paino tippui yli 10kg ja painoin vähimmillään 45 kg. Se oli hyvin alhainen nuorelle, joka tykkää käydä kuntosalilla ja lihasten pitäisi enemmänkin lisätä painoa, kun tiputtaa.

Tulokset olivat muuten normaalit, mutta Kalpro-arvoni oli noin 2000. Itse en osannut siihen reagoida oikein mitenkään, koska en ollut ikinä kuullutkaan tuollaisesta arvosta. Tämän johdosta minut sitten lähetettiin lastenklinikalle tähystykseen ja diagnoosina sainkin sitten tulehduksellisen suolistosairauden. Niin kuin en ollut kuullut kalpro-arvosta, en ollut kuullut suolistosairauksista mitään. Sairauteni nimettiin siinä kohti välimuotoiseksi koliitiksi.

Olin shokissa diagnoosin kuulemisen jälkeen. En hyväksynyt asiaa, enkä halunnut puhua siitä tai ajatella sitä. Sain heti vahvat lääkkeet, joka oli itselleni vaikea asia hyväksyä. Tulisin luultavasti tarvitsemaan lääkkeitä lopun ikääni.

Oloni parani, kävin koulussa ja elin normaalisti. En edes huomannut sairauttani välillä ja sen takia suljin asian, enkä käsitellyt sitä. Kunnes jouluna 2015 sain rajun oksennustaudin, jolloin sairaus ilmoitti itsestään. Mikä muilla on normaali oksennustauti oli itselläni tosi raju. Makasin lattialla ja oksensin. Kivut olivat niin kauheita, etten ollut ikinä kokenut vastaavaa. Perhe soitti ambulanssin ja siinä jatkui minun jouluaatto lastenklinikan päivystyksessä.

Tämä joulun raju vatsatauti varmasti sitten aiheuttikin pitkän ja vaikean akuuttijakson. Kaikki lääkkeet kokeiltiin. Olin osastolla jaksoja, jossa seurattiin tilannettani ja kokeiltiin eri lääkityksiä. Suurimmat osat aiheuttivat itselleni arvojen huonontumista sekä muita haittavaikutuksia. Mikään ei tehonnut sairauteen tai hiljentänyt sitä millään tavalla. Yksi yö kotona ollessani kivut yltyivät taas niin koviksi, että päivystykseen oli pakko lähteä.

Keväällä 2016 tehtiin kiirehditty tähystys, jossa todettiin vain sairauden olevan vaikeassa tilassa. Tämän jälkeen aloitettiin biologinen lääkitys, joka hiljensi sairauden taas hetkeksi, muttei kuitenkaan vienyt oireita kokonaan pois. Jälleen syksyllä 2016 olin osastojaksolla lisääntyneiden suolioireiden vuoksi. Sain myös erittäin voimakkaita päänsärkykohtauksia ja olin niidenkin vuoksi päivystyksessä. Lääke ei siis tehonnut itselleni toivotulla tavalla ja se jouduttiin vaihtamaan keväällä 2017.

Tällä hetkellä voin hyvin. Olen siirtymässä aikuispuolelle lastenklinikalta. Monta taistelua olen käynyt läpi sairauteni kanssa, mutta ne ovat vain kasvattaneet minua ihmisenä ja olen tietyllä tavalla jopa kiitollinen, että olen sen kaiken kokenut. Nykyään pystyn hyväksymään tämän sairauden ja keskustelemaan, sekä kirjoittamaan siitä. Odotan innolla tulevia postauksia.