Reunapaikka IBD-blogi

Sirpa

Mitäs tänään syötäisiin, syödäänkö mitään vai kertoisiko joku muu mitä minun kuuluu syödä?

11.07.2019

IBD ja ruoka

Jotkut vannovat ruokavalion nimeen IBD:n hoidossa.
Minä taas olen niitä tyyppejä, joilla ruokavalio ei vaikuta IBD-oireiluun suuntaan tai toiseen. Olen kokeillut monen monta erilaista ruokavaliota ja mistään niistä ei ole ollut mainittavaa apua (tai haittaa) minulle. Totta kai alkaa mahassa plörähtelemään, jos syön hernekeittoa, piimää ja ruisleipää tai paljon sipulia. Ei myöskään tee hyvää mättää pizzaa ja hampurilaista nassuun alvariinsa. Näin on varmaan ihan perusterveilläkin ihmisillä.

Pahimmassa akuuttivaiheessa turvaudun yleensä mustikkakeiton, banaanin ja perunamuusin pyhään kolminaisuuteen, sillä jostain syystä ne pysyvät parhaiten sisällä silloin, kun kaikki tulee suoraan toisesta päästä ulos. Joskus lisään muusin sekaan keitettyä tai höyrytettyä valkoista kalaa, toisinaan sekin on liikaa. Akuutissa pyrin oikeastaan syömään mahdollisimman vähän, jotta olisi vähemmän ripuloitavaa. Pahimmassa tilanteessa vesikin tulee suoraan läpi, vielä kylmänä.
Lievemmässä akuutissa tai perustilanteessa ei näillä asioilla ole kuitenkaan minun kohdallani mitään väliä. Oikeastaan toivoisin, että olisi. Silloin olisi jokin konkreettinen keino, jolla itse vaikuttaa vallitsevaan tilanteeseen.

Olen tämän aiemmissakin kirjoituksissani sanonut, mutta ainoat asiat, jotka aiheuttavat joka kerta vatsaoireita, ovat alkoholi ja irtokarkit. Niitä on helppo vältellä. Toisilla lista on paljon pidempi ja monimutkaisempi, enkä ollenkaan epäile, etteikö ne asiat pitäisi paikkaansa. Joillekin syöminen on todellinen haaste, kun oikein mikään ei käy ja sekin vielä saattaa lennossa muuttua. Minullekin tuli äskettäin yllätyksenä listan jatkoksi popcornit, vaikka niistä ei ennen ole ollut mitään ongelmaa.

Sopeutumisvalmennuskurssilla hotellin keittiö otti todella huonosti huomioon ryhmässäni olevien ruokarajoitteet ja jouduimme käymään pienimuotoista sotaa saadaksemme heille sopivampaa ruokaa. Eräs IBD-kaverini oli äskettäin syönyt omalla kurssillaan koko viikon keitettyä perunaa ja kanaa kahdesti päivässä, kun keittiö ei ollut muuta hänelle keksinyt. Hänen rajoitelistansa ei ole edes mitenkään laaja. Varsinkin tällaisiin paikkoihin toivoisin parempaa koulutusta keittiön henkilökunnalle erikoisruokavalioihin liittyen.

Siinä missä joissain keittiöissä mennään lukkoon, kun ruokarajoitteinen tulee syömään, kaikkien alojen asiantuntijat aktivoituvat innokkaasti neuvomaan. Haluan edelleen uskoa tarkoitusperän olevan hyvä, mutta toisinaan sitä voisi miettiä, mitä toiselle ihmiselle ääneen sanoo. Sairastunut on todennäköisesti tutkinut asiaa aika paljon, kokeillut erilaisia ruokavalioita ja osaa itse sanoa parhaiten, mikä hänelle sopii tai ei sovi. On todella ajattelematonta olettaa, että oma neuvo on juuri se, jota sairastunut ei ole jo ehtinyt itse ajatella ja/tai kokeilla.

Joka kerta vertaisia tavatessa kuulen ruokaan liittyviä haasteita, ei näitä ole voinut näin moni ihminen keksiä huvikseen. Sairastuneiden joukossa on myös koko ihmiskirjo, jokaisella on ollut ja on omanlaisensa ruokavalio. Siksi kieltäydyn uskomasta lehtien kommenttiosioiden ”asiantuntijoihin”, että jokin tietty ruoka-aine, kuten vehnä, olisi yksinkertaisesti syypää kaikkeen. Tai se, ettei oltaisi syöty tarpeeksi multaporkkanoita. Tämä nauratti, sillä olen kasvanut maalla niitä multaporkkanoita syöden. Tässä sitä silti ollaan.