IBD blogi Johanna

Johanna

Oivalluksia ja ajatuksia IBD:stä

25.10.2018

IBD ja vertaistuki

Lähestyvän vuosipäivän kunniaksi (minulla todettiin noin vuosi sitten Colitis ulcerosa) ajattelin jakaa teille muutaman oivallukseni ja ajatukseni tautiin ja sen sairastamiseen liittyen. Nämä voivat päteä tai olla pätemättä muihin IBD-potilaisiin.

Ensinnäkin, vatsani kuntoon vaikuttaa mielialani ja tunteeni. Mitä parempi mieli, sitä parempi olo vatsassa. Kiinalaisetkin sen jo taisivat tietää: suolisto on toiset aivomme. Tiede-lehti julkaisi vastikään nettisivuillaan jutun Suolistosta on suora yhteys hermoyhteys aivoihin (tiede.fi, 27.9.2018), jonka mukaan toinen älymme asustaa suolistossa. Suoliston ja aivojen välillä kulkee suora ja nopea yhteys hermoja pitkin. Uskon, että viestit kulkevat molempiin suuntiin. Kun on esimerkiksi paha olla tai kova stressi, suolisto reagoi niihin negatiivisesti. Samaten, jos vaikka vatsa on jostain syystä huonona, ei mielikään ole kovin aurinkoinen. Olen huomannut, että riittävä uni ja lepo, mielekäs tekeminen ja kaikki muu mukava vaikuttavat vatsaani suotuisasti. Kun minulla on stressiä, kova kiire tai muuten vain huono olo henkisesti, vatsani voi huonosti.

Toiseksi, nykyaika ilmiöineen ja tapoineen lienee suurin syy suolistosairauksien räjähdysmäiseen kasvuun. Ovatko sitten syynä edellä mainitsemani kiire ja stressi vai onko ruokavaliossamme tai ruokailutottumuksissamme jotain häikkää? Uskon, että taudin syntyyn ja kehittymiseen vaikuttaa moni asia, erityisesti kaikki juuri mainitsemani seikat. Olen kuullut IBD:tä kutsuttavan “nuorten kaupunkilaisten sairaudeksi”. Voisiko syynä olla liika hygieenisyys ja luonnollisten hyvisbakteerien vähäisyys? Onko ympäristömme jo liian steriili? Saako elimistömme, eritoten suolistomme, liian vähän bakteereja? Uskon vahvasti, että liian steriilillä ympäristöllä on osansa ja arpansa suolistosairauksien kehittymisessä.

Olen myös sitä mieltä, että länsimaisen nyky-ihmisen ruokavaliolla on vaikutusta taudin puhkeamiseen. Liiaksi prosessoitu ruoka ei ole sitä, johon suolistomme on tottunut ja jota se on luotu käsittelemään. Uskon, että mahdollisimman käsittelemättömällä ruoalla on suotuisa vaikutus suoliston kuntoon. Uskon, että suurin osa taudin kanssa pärjäävä saa suurimman avun lääkkeistä. Lääkkeet voivat olla niin tehokkaita ja sopia niin hyvin, että oireita ei ole eikä tule, vaikka söisi mitä. Jostain sairaus on kuitenkin jokaisella puhjennut. Itse koen, että oma sairauteni puhkesi kovan stressin seurauksena. Olen kuitenkin melko varma siitä, että myös ruokavaliollani on ollut vaikutusta. Koen, että gluteenia, sokeria ja maitotuotteita välttämällä suolistoni voi parhaiten. Kaikkien edellä mainittujen olen kuullut ja lukenut ylläpitävän tulehdusta ihmisen elimistössä. Toki näistäkin on monia eri tutkimustuloksia ja mielipiteitä.

Olen myös oivaltanut, että tämän sairauden kanssa pärjää. Jos ei meinaa pärjätä ja tilanne on erittäin huono, nykylääketieteestä löytynee keino lähes jokaiseen vaivaan. Syöpää pelkään eniten. IBD:tä sairastavilla riski saada suolistosyöpä on hieman korkeampi terveisiin verrattuna. Onneksi meitä kuitenkin tutkitaan tähystysten ja muiden kokeiden avulla suht säännöllisesti. Joku minulle taisi diagnoosin saatuani sanoakin, että nyt olen hyvässä tarkkailussa. Toivottavasti suolistosairauksien ja -syöpien tutkimus ja hoito harppaavat tulevaisuudessa entistä isompia askeleita eteenpäin.

Lopuksi haluan omalta osaltani kiittää kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia, IBD-potilaita ja IBD-tukiverkostojen toimijoita siitä, että tämän sairaudenkin kanssa voi kokea vertaistuen ja yhteisöllisyyden voiman. Diagnoosia seuraavat päivät ja viikot menivät sumussa: juuri todettu tauti oli mielessä koko ajan. Sain jo silloin tukea ja voimaa siitä kaikesta tiedosta ja vertaistuesta, jota on ollut tarjolla monessa eri muodossa ja paikassa. Olen oivaltanut, että on tärkeää levittää tietoa sairaudesta ja sen kanssa elämisestä niin sairastuneille kuin heidän läheisilleenkin. Mielestäni on myös tärkeää, että muutkin ihmiset tietävät edes jossain määrin, mistä tässä uudessa kansansairaudessa on kyse. Pitäkäämme siis edelleen yhtä ja taistelkaamme yhdessä pahaa vastaan!