Henna-Maria

Pysähtynyt arki

11.06.2020

IBD ja vertaistuki

Nettiä ja somea selatessa huomaa, että ihmisillä on tylsää olla kotonaan. Minulla ei ole tätä ongelmaa. En tiedä johtuuko se siitä, että olen lapsena kitissyt tekemisen puutetta ja nykyään tekemättömyyskin on osa ajanvietettä. Uskon, että myös pitkillä sairastamisjaksoilla on osansa siinä, että osaan hyvin olla kotona tekemättä yhtään mitään. Toisaalta tilanne voisi olla ihan toinen jos olisin yksin. Koirien ja avomiehen kanssa on ainakin joku kenelle jutella.

On vaikea kuvailla omia tuntemuksia muuttuneessa maailmantilanteessa. Vaikka arkirytmini on rajoituksista huolimatta melko samanlaista, tuntuu kuin olisin hidastetussa elokuvassa. Päivät etenevät tavallaan normaalisti, mutta kaikki on erilaista. Tietämättömyys ja epävarmuus on vahvasti toistuva tunne. Suurin osa keskusteluista alkaa, tai ainakin sisältää “sitten kun tämä on ohi” -lauseen. Mutta milloin ja millä tavalla “uusi normaali” arki alkaa?

Tähän tuskin on kenelläkään varmaa vastausta, vaikka sitä on kovasti tullut eri medioista etsittyä. Kannattaako minun asiaa sitten niin vatvoakkaan? Välillä pieni uutispimento ja tekemättömyys on aika vapauttavaa.