Elina

Remissio

27.02.2020

IBD ja vertaistuki

Voisi kuvitella, että remission saavuttaminen on elämän ihaninta aikaa. Valitettavasti siihen liittyy myös varjopuolia. Tämä vuosi on onnekseni ollut IBD:n suhteen rauhallisin ikinä. Se on kieltämättä tuntunut mahtavalta monen todella vaikean vuoden jälkeen. Pelko pahemmasta on kuitenkin jatkuvasti läsnä.

Vaikka sairaus on ollut rauhallisempi, muistuttelee se silti miltei joka viikko olemassaolostaan. Pahinta on, että ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. IBD on näyttänyt kyntensä, ja tiedän, että sairaus voi pahentua taas oikeastaan milloin tahansa. Onneksi oireet ovat tämän vuoden aikana olleet lievempiä, ja pahat jaksot ovat menneet suhteellisen nopeasti ohi. Ne saavat minut kuitenkin ahdistuneeksi. Mitä jos paremmat ajat ovat taas vaihteeksi ohi? Tuntuu, että näin paremmankin jakson aikana saa jatkuvasti pelätä. Olen myös huomannut, että väsymys on jatkuva riesa.

Terveitä päiviä on oppinut arvostamaan ihan superpaljon, kiinnitän jatkuvasti huomiota liikuntaan ja ruokavalioon. Keskityn myös tekemään just niitä juttuja, mitä en sairauden ollessa pahana kykene tekemään. Pitäisi uskaltaa enemmän nauttia nykyhetkestä, eikä murehtia tulevaa! Vaikka myös parempina aikoina on mentävä täysin sairauden ehdoilla, olen kuitenkin vuosien saatossa oppinut, että kaikesta selviää kyllä, voimavaroja ei kannata käyttää murehtimiseen.