Simo

Simo 1 – 0 IBD

18.10.2018

IBD ja vertaistukiIBD ja ystävät

Kuulin toisen pöntöllä päivänsä viettävän suusta: ”Sairaus on antanut minulle enemmän kuin ottanut”. Yllättävä ajatus sai myös minut laskemaan Colitis Ulcerosa – Simo-ottelun tilannetta, jossa huomasin olevani voitolla. Voisi kuvitella kroonisen ripulin vievän mennessään nestetasapainon lisäksi järjen, mutta vanha sanonta ”se mikä ei tapa, vahvistaa”, pitää ainakin tässä aiheessa paikkansa.

Elimistöni ristiretki omaa vastustuskykyäni vastaan sai heräämään tosiasiaan, että en olekaan puolustuskyvyn muurien takana turvassa. Jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni painimaan jonkun muun kuin flunssan kanssa. Siirryin kertaheitolla höyhensarjasta raskaan sarjan kehään. Olosuhteiden pakosta joutuu laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen, jossa koulu ja työ menettivät merkitsevästi asemaansa. Tilanne tuotti väkisin henkistä kasvua ja priorisoin terveyden sekä lähimmäiset entistä paremmalle jalansijalle. Olen tyytyväinen saatuani colitiksen vasta 21-vuotiaana, koska olin tuohon ikään mennessä saavuttanut kuitenkin jo jonkinlaista itsestäni huolehtimisen taitoa. Tiedän myös paljon tarkemmin, missä toimintakykyni raja kulkee, vaikka se vaihteleekin kuukaudesta toiseen. Hoidon kautta sain järjettömän määrän tietoa ruoansulatuksesta ja melko kattavan varaston sivistyssanaston, jolla voin brassailla vähemmän aiheesta tietäville.

Crohn & Colitis ry:hyn liityttyäni löysin muitakin kroonisesti kakkaavia, joista on tullut osa kaveripiiriäni. Näiden vessa-ääniorkesterin jäsenien kanssa tulen toivottavasti viettämään monta hetkeä milloin mitäkin ruoka-ainetta tai juomaa vältellen. Tai niihin huomisesta välittämättä tarttuen. Yhdistyksen kautta saavutin myös nykyisen asemani nuorisotiimissä ja näiden tekstien suoltajana, joista molemmat ovat saavuttaneet mielekkyydessään jo harrastuksen statuksen. Lieveilmiönä olen saavuttanut jonkun verran kulttuurista pääomaa. Pitkät istunnot vessassa kuluttivat vessapaperin lisäksi puhelimen akkua ja sosiaalisen median sisältö ei riitä kaikkine kanavineen mitenkään 20 minuutin paikallaan pysymiseen, joten siirryin kirjoihin. Pelkästään syksyllä 2015 pläräsin kannesta kanteen kuusi eeposta, joka on kaltaiselleni diginatiiville jo äidin ylpeyteen oikeuttava suoritus.

Pisteitä laskiessa huomasin, että sairaus ei ole oikeastaan tehnyt maalin maalia. Olen hävinnyt korkeintaan Siun Sotessa kulutettuja tunteja ja hävyttömän summan euroja, mutta tuo kaikki resurssi on mennyt omaan terveyteen. Samalla, kun olen tehnyt itse tehopisteitä kuin Patrik Laine, Colitis Ulcerosa on katsonut vierestä Suomen jalkapallomaajoukkueen tavoin.