Simo

Sipsit kakattaa, mutta mitä sitten?

02.09.2021

IBD ja vertaistuki

Tykkään kontrolloida elämääni. Narut käsissä on vain turvallisempi olo. Väitän, että olen onnellisempi silloin, kun saan suunnitella seuraavan päiväni valmiiksi ja kun osakesalkkuni kasvaa hitaasti mutta varmasti joka kuukausi, kuin että makaisin Goalla riippumatossa vailla tietoa siitä, missä nukun seuraavan yöni. Teen toki joskus jotain sellaistakin.

IBD on siis Excel-taulukoituun elämääni aikamoinen kukko tunkiolla. En voi hallita sen huonoja tai hyviä hetkiä ja vessassa käynti tapahtuu silloin, kun suoleni haluaa. Ei silloin, kun itse haluan. Pönttö raikaa joka kerta, kun sille istun, ja vielä enemmän silloin, kun olen vetänyt nassuuni jotain mieliherkkuani.

Suolistoakin voi yrittää kontrolloida. Joskus kahvikuppi aamulla aiheutti vessantarvetta 5–10 minuutin päästä viimeisestä siemauksesta. Se saattoi häiritä koulumatkaa, joten heräsin 5–10 minuuttia aikaisemmin, jotta vältyin puskareissulta. Ja juuri ennen lähtöä tietysti varmuuden vuoksi vielä vessaan, jos vaikka perillä ei sattuisi olemaan toimivaa vessaa.

IBD:n kontrollointi on kuin yrittäisi kommunikoida vihaisen keski-ikäisen miehen kanssa pikkutunneilla grillijonossa. Jokainen pieni virheliike voi johtaa isälliseen avokämmeneen. Stressaavaa. Ja stressi menee suoraan vatsaan.

Aina joskus kyllästyn kävelemään varpaillani. Saatan lähteä pitkälle automatkalle käymättä ensin vessassa. Voin ostaa 600 grammaa irtokarkkeja S-marketista, tai syödä tuskallisen tulisia kanansiipiä. Tiedän varmaksi, että hyvä chili polttaa kahdesti, ja että kakkahätä yllättää ensimmäisen 50 kilometrin kohdalla, mutta mitäs sitten. Ei IBD:tä voi täysin kontrolloida. Ei sitä kannata edes yrittää. Ainut mitä voi tehdä, on yrittää olla provosoimatta sitä. Jos tänään varon herättämästä petosuolistoani hurjaan karjuntaan luentosalissa, päädyn tekemään sen huomennakin. Ja sitä seuraavana päivänä. Ei IBD minnekään katoa. Välttämättä rauhoittelu ei edes toimi, vaikka käyttäisi kaikki kikat taikurinhatustaan.

En nyt sano, että kannattaa suin päin marssia tenttiin tai työhaastatteluun käymättä vessassa, tai vetäistä pussi sipsejä ennen vihkimistä alttarilla. Sanon vain, että joskus voi antaa itselleen vähän löysää. IBD:n kanssa herää huomennakin.