IBD blogi Johanna

Johanna

Tule hyvä kakka, älä tule paha kakka

11.03.2021

IBD ja ruokaIBD ja vertaistuki

Tarkkailen kakkaani päivittäin. Paljastan nyt, että tarkkailen päivittäin myös poikani kakkaa. Poikani täytti hetki sitten kaksi vuotta, joten aika monta pökälettä ja kurakasaa olen jo ehtinyt analysoida. Annan toki oman kakkani olla pöntössä ja lapseni kakan vaipassa tai potassa, mutta sellaista sopivan matkan päästä silmäilyä myönnän harrastavani.

Omiin jätöksiini verrattuna poikani tuotokset ovat yleensä hyviä ja tasalaatuisia, mielestäni jopa täydellisiä! Häntä ei tunnu vaivaavan juuri koskaan ummetus tai ripuli. Olen hieman kateellinen ja erittäin tyytyväinen. Toivon hyvien kakkojen ja vaivattoman kakkaamisen jatkuvan ainiaan. Pelkään tautini periytymistä. Pelkään kipuja ja huonoja kakkoja. Yritän tehdä kaikkeni, ettei poikani tarvitsisi koskaan kärsiä vatsavaivoista.

Pelkoni on varmaan aiheellinen, mutta siinä mielessä turha, että jonkinasteisista suolistovaivoista hän tulee todennäköisesti joskus kärsimään. Ei kai sellaista ihmistä olekaan, jonka maha toimisi täydellisesti aina. Koen kuitenkin vanhempana olevani täysin vastuussa pienen lapseni suoliston hyvinvoinnista. Yhtä ja ainoata viisasten kiveä täydellisen hyväkuntoiseen suolistoon ei taida olla olemassakaan, mutta oman kokemuksen, maalaisjärjen ja tutkitun asiantuntijatiedon valossa ajattelen lasten ruoansulatuksen ja suoliston kunnon (ja laajemmin ajateltuna koko terveyden ylipäätään) hyötyvän seuraavista asioista: monipuolinen ruokavalio, säännölliset ruokailuajat ja -tavat, hyvä uni, liikkuminen, ulkoilu sekä mahdollisimman stressitön, rauhaisa ja turvallinen elinympäristö.

Vältän antamasta pojalleni mitään, jossa on lisättyä, valkoista sokeria. Hänen päiväkodissaankaan ei valkoista sokeria käytetä. Hedelmät ja marjat riittävät (ainakin toistaiseksi) ja niitä poika mielellään syökin, kun on niiden makuun tottunut. Kananmuna-allergia pitää huolen siitä, että juhlissakin kakut jäävät syömättä. Karkeissa sokerin lisäksi häiritsevät monenmoiset lisäaineet, muun muassa keinotekoiset väriaineet. Pyrin antamaan lapselleni kuiturikasta, itse tehtyä kotiruokaa. Maito hänelle ei oikein tunnu sopivan.

Kuten oman mahanikin kanssa, pelkästään se mitä syö tai ei syö ei riitä, vaan on huolehdittava myös siitä, miten syö. Meillä ruokaillaan aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Välissä ei napostella ylimääräisiä.

Olen päässyt äitinä helpolla siinä, että lapsi on nukkunut aina hyvin. Omalle ololleni hyvä ja riittävä uni on erittäin tärkeä. Mahani hoksaa heti, jos olen nukkunut liian vähän ja liian huonosti pitkään. Uskon saman pätevän lapsiinkin.

Pidän ulkoilua ja liikkumista erittäin tärkeänä lapsen hyvinvointiin vaikuttavana asiana. Liike on lääke varmasti lapsillakin. Yritän viedä lastani luontoon mahdollisimman usein. Tutkimuksetkin osoittavat, että esimerkiksi lasten metsässä möyriminen antaa suojaa sairauksille.

Lopuksi mielestäni kaikkein tärkeintä on taata lapselle turvallinen ja mahdollisimman stressitön kasvuympäristö. Suolisto on toiset aivomme. Ainakin minun vatsalleni kaikkein parasta on, että on rauhaisaa elämää ja mahdollisimman vapaata stressistä. Varmasti psyykkiset jutut suuntaan tai toiseen vaikuttavat lastenkin vatsoihin.

Nyt kun sanoin nämä kaikki lapsen hyvinvointiin liittyvät peruspilarit ääneen, tajusin, että ne ovat myös oman hyvinvointini kulmakiviä. Ongelma on siinä, että nuo edellä mainitut ovat vain pyrkimyksiä ja ideaalitilanteita; oikeassa elämässä ei kaikki suinkaan mene näin. En koe olevani mikään superäiti: joskus poika saa vähän jäätelöä, joskus päivällinen venähtää tai jopa jää välistä, joskus jäämme illaksi vain sisälle sohvalle ja joskus oman kiireen ja stressin saa jotenkin siirrettyä lapseenkin. Aina voi kuitenkin yrittää.

Mitä vaan, jotta tältä paskalta taudilta säästyisi.