Kaisa

Vastustuskykyä probiooteilla

27.09.2018

IBD ja vertaistuki

Koska IBD-sairautta sairastavan lapsen vanhempi ei juurikaan voi kyseenalaistaa gastroenterologin lääkevalintoja, suuntaa moni energiansa lapsen vastustuskyvystä huolehtimiseen. Yksi luottaa oikeanlaiseen ruokavalioon, toinen johonkin vaihtoehtoiseen hoitomuotoon kuten akupunktioon. Minulle tällaiseksi oljenkorreksi on muodostunut probiootit.

Suoliston mikrobien merkitys kirkastui minulle lopullisesti, kun luin joitakin vuosia sitten Giulia Endersin kirjan Gut – The Inside Story of Our Body´s Most underrated Organ. En ole halunnut luopua erään vahvan probioottivalmisteen syöttämisestä Crohnin tautia sairastavalle tyttärelleni, vaikka hoitava lääkäri oli sitä mieltä, ettei sillä välttämättä ole muuta vaikutusta kuin rahanmeno. Lääkärin negatiivinen suhtautuminen näihin hyviin bakteereihin, jotka minun mielestäni ovat todistetusti vahvistaneet sairaan suoliston mahdollisuuksia taistella tulehdusta ja pöpöjä vastaan, oli yllätys. Se ei myöskään lainkaan helpottanut probiootteja inhoavan tyttären suostuttelua jokailtaiseen jugurttiannokseen.

Olenkin monta kertaa miettinyt, miksi muista kuin lääkkeistä on niin vaikea puhua lääkärin vastaanotolla. Johtuuko se siitä, että yliopistosairaalan edustaja ei halua tulla vahingossa hyväksyneeksi mitään ei-kliinisesti todistettua ja sen vuoksi kategorisesti kieltää kaiken hyvän mahdollisuuden? Onko maailma, jossa elämme tosiaan sellainen, että vaikutusta ei ole, jos tutkimusta ei ole? Muuttuvatko asiat todeksi vasta sitten, kun näytön taso on tieteellisesti riittävä?

Meille suolistosairaiden lasten perheille totta on sairauden ja sen hoitoon käytettävien lääkkeiden vaikutukset vastustuskykyyn ja arki, jossa perusterveelle harmittomat pöpöt vievät osastolle. Siksi olisikin huippua, jos vastaanotolla voisi lääkitys- ja oirekeskustelun lisäksi saada vinkkejä siihen, miten meidän kannattaisi parhaiten tukea sairaan lapsen kokonaishyvinvointia.