IBD blogi Johanna

Johanna

Vauva vatsassa – IBD ja raskaus

20.12.2018

IBD ja vertaistuki

Tulehduksellisia suolistosairauksia kutsutaan usein nuorten aikuisten taudeiksi. Tässä joukossa on varmasti paljon nuoria naisia. Uskallan väittää, että tässä nuorten naisten joukossa on myös paljon naisia, jotka haaveilevat lapsesta. Heistä suurella osalla on varmasti myös pelko siitä, miten raskautuminen ja raskaus onnistuvat tämän sairauden kanssa. Heti alkuun todettakoon, että vauvahaaveista kannattaa pitää kiinni. Lapsen saaminen on IBD-naiselle täysin mahdollista.

 

Kun sairastuin colitikseen vuosi sitten, ensimmäisiä ajatuksiani oli, voinko koskaan saada lasta. Reippaana naisena kysyin heti tähystyksen ja diagnoosin tehneeltä gastroenterologilta asiasta. Hän vastasi myöntävästi, mutta suositteli minua vielä jonkin aikaa odottamaan, että näkee miten tautini kanssa pärjään. Kun tapasin IBD-hoitajan pari kuukautta diagnoosin jälkeen, hän sanoi samaa. Mitään varsinaista estettä raskautumiselle ja raskaudelle ei pääsääntöisesti IBD-potilaalla ole.

 

Aloitin lääkityksen ja totuttelin elämään sairauteni kanssa. Hetkeksi vauvahaaveetkin unohtuivat, kun tauti oli vielä aktiivisena päällä ja lähes koko elämä tuntui pyörivän suolistoni ja pyllyreikäni ympärillä. Muutin hieman ruokailutottumuksiani (välttelin gluteenia, maitotuotteita ja sokeria), aloitin lääkityksen ja laihduin kymmenen kiloa. Hiljalleen vointi parani ja noin pari kuukautta diagnoosista vointini oli lähes erinomainen. Mitä paremmin voin, sitä enemmän aloin ajatella raskautumista ja elämäni suurinta haavetta – äidiksi tulemista.

 

Käsitykseni mukaan (mitä olen kuullut ja lukenut) raskautuminen voi olla hankalaa, kun tauti on pahasti aktiivisessa vaiheessa. Ilmeisesti kuitenkin on heitä, jotka ovat siinä onnistuneet. Pääsääntöisesti taudin ollessa rauhaisassa vaiheessa raskautuminen on ihan yhtä todennäköistä (vaikkakin mielestäni aina yhtä ihmeellistä) kuin terveelläkin naisella.

 

Tein positiivisen raskaustestin noin viiden kuukauden kuluttua sairauteni puhkeamisesta. Ajattelin ottaa riskin, katsoa kuinka käy. Tulin heti ensimmäisestä yrityskierrosta raskaaksi. Ajattelen, että tätä varmasti edesauttoi hyvä oloni ja laihtumiseni. Kun ensimmäisistä tunteista ja ajatuksista oli niin sanotusti selvitty, aloitin puhelukierroksen. Aivan ensiksi soitin äitiysneuvolaan. Sen jälkeen soitin IBD-hoitajalle ja omalle gastrolääkärilleni. Vaikka he molemmat sanoivat, että lääkitystä kannattaa jatkaa ja että se on turvallinen, soitin vielä varmuuden vuoksi teratologiseen tietopalveluun. Myös sieltä lääkkeeni todettiin turvalliseksi. Lääkärini mukaan raskauden aikana on parempi, että käyttää lääkettä ja suolisto pysyy parempana kuin että jättäisi lääkityksen pois ja suolisto menisi huonompaan kuntoon.

 

Käsitykseni mukaan raskaana oleville IBD-potilaille voi käydä kolmella tavalla: taudin tila pahenee, taudin oirekuvat pysyvät suunnilleen samoina kuin ennen raskautta tai sitten oireet niin sanotusti paranevat ja pysyvät poissa. Onnekseni kuulun tuohon jälkimmäiseen sakkiin: vatsani ei oikeastaan koskaan ole ollut näin hyvä. Tiedän kuitenkin tapauksia, joissa tauti on ollut aktiivinen raskauden aikana, joillakin on ilmeisesti myös puhjennut tauti raskauden aikana. Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella kärsin jonkin verran pahoinvoinnista, silloin myös vatsani oli hieman huonona. En kuitenkaan usko, että se varsinaisesti liittyi tautiini: pahoinvoinnin aikana terveenkin naisen suolisto voi oireilla. Kun pahoinvointi loppui 12. raskausviikolla, suolistonikin rauhoittui. Tulehduksen merkkejä (limaa, verta, kipuja) ei ollut missään vaiheessa.

 

Vaikka vointini sairauteni kannalta on ollut todella hyvä, minua on koko raskauteni ajan tutkittu ja seurattu enemmän colitiksen takia. Noin kolmen kuukauden välein olen vienyt veri- ja ulostenäytteitä tutkittaviksi ja minua hoitava gastroenterologi on soittanut tuloksista. Tähän asti kaikissa kokeissa kaikki on ollut hyvin. Kokeiden lisäksi olen käynyt äitiyspoliklinikalla niin sanotuissa ylimääräisissä ultrissa (niskapoimu- ja rakenneultrien lisäksi) kolme kertaa. Nyt olen vielä parin viikon päästä menossa neljännen kerran. On ollut turvallinen olo, kun alan ammattilainen on jokaisella kerralla varmistanut, että sikiö on kasvanut ja kaikki on niin kuin pitääkin. IBD-naista tutkitaan siis terveeseen naiseen verrattuna enemmän, ja tämä on mielestäni erittäin hyvä juttu.

 

Nyt olen 35. raskausviikolla ja olen juuri jäänyt äitiyslomalle. Hieman jo jännittää tuleva synnytys. Käsitykseni mukaan joillakin saattaa synnytys aktivoida taudin, onhan se melkoinen puristus ja suoritus niin henkisesti kuin fyysisestikin. Yritän kuitenkin olla murehtimatta ja jälleen kerran katsoa, kuinka käy.