Ida

Ystävyydestä

02.01.2020

IBD ja vertaistukiIBD ja ystävät

Viime aikoina olen pohtinut paljon ystävyyden merkitystä.

Olen ollut onnekas saadessani rinnalleni muutaman sydänystävän, joihin olen voinut luottaa kaikessa.

Uskon että jokainen meistä häpeilee itsessään jotain, jokaisella on joku asia jonka kokee, että sitä ei voi jakaa.

On se sitten sairaus, joku elämäntapahtuma, fyysinen ominaisuus tms.

Me elämme sosiaalisen median ympäröiminä, jossa meistä jokainen voi maalata itsestään juuri sellaista kuvaa kuin haluaa maailmalle näyttää. Ne kauneimmat vaatteet, ne tyylikkäimmät poseeraukset.

Voi kertoa saavutuksistaan, vähän niitä värikynällä korostaen, voi nostaa esiin niitä onnistumisiaan ja kerätä tykkäyksiä.

Jokaisella meistä on kuitenkin sen somen takana se oikea minä. Se, joka ei jaksanutkaan aamulla kömpiä sinne salille, se joka sen sijaan että ottaisi sen tyylikkään ruokakuvan sortuikin siihen suklaalevyyn.

Se, joka suloisen parisuhdepäivityksen sijaan onkin yksin ja potee särkynyttä sydäntään. Se, joka railakkaiden bilekuvien sijaan makaakin kotona, kun tauti ei antanut kropalle lupaa juhlia.

 

Niinä hetkinä on kultaakin kalliimpaa, että on olemassa se oma ystävä. Se, joka tuntee sinut ja rakastaa sinua juuri sinuna siitä huolimatta, että et olekaan aina se täydellinen.

Ystävä jaksaa silloinkin, kun sinä olet kipeänä, eikä sinun tarvitse joka kertaa selittää, pahoitella tai hävetä.

Ystävä tulee luoksesi, ja sadannen kerran kuuntelee purkaustasi siitä miten epäreilua onkaan, että juuri sinä sait tämän typerän sairauden, ja miten epäreilua on. että sairaus sinut taas tänään uuvutti. Ja ystävä on se, joka ymmärtää.