Soile Salo-Hartikainen

Covid-19, valoa tunnelin päässä?

28.05.2020

Kun edellisen kerran kirjoitin koronavirukseen ja IBD:hen liittyvästä aiheesta maaliskuun lopussa, COVID-19 infektioon oli koko maailmassa sairastunut 349 090 ihmistä ja kuollut 15 297 ihmistä. Tätä kirjoittaessani  luvut ovat 3 507 789 sairastunutta ja 245 254 kuollutta, mutta jo 1 130 128 ihmistä on selättänyt taudin. (1)

Suomessa 3.5.2020 mennessä todettuja Covid-19 tautitapauksia on ollut 5 254 ja kuolleita 230. Onneksi jo noin 3 000 potilasta on toipunut sairaudestaan. (1)

Meillä on ollut rankkojakin rajoituksia liikkumisen, kokoontumisen, koulunkäynnin ja jopa sukulaisten tapaamisen suhteen. Kaikessa tässä on kuitenkin yhteinen päämäärä, jonka Valtiovalta, Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat toistuvasti tuoneet esiin. Asiantuntijoita esimerkiksi HUS:sta on kuunneltu, ja he ovat jakaneet tietojaan sitä mukaan, kun pandemia on maassa edennyt ja tutkimustietoa on kertynyt kotimaasta ja ulkomailta.

Monen työtehtävät ovat muuttuneet työkuvan muutosten ja etätyön tekemisen kautta. Valitettavasti moni on myös joutunut pakkolomalle tai jopa työttömäksi. Samalla Suomen innovatiivinen ja hyvin teknologiaa tunteva kansa on luonut uusia toimintatapoja toteuttaa opetusta kouluissa, konserttien järjestämisessä ja ravintoloiden osittaisessa työllistämisessä esimerkiksi noutoruoan muodossa. Tuntuu, että halu auttaa toisiamme on lisääntynyt. Samalla koemme ahdistusta, että kaikki eivät ole kyenneet pysymään mukana.

Työ sairaaloissa on monessa yksikössä muuttunut ja toimintaa on ajettu alas, jotta saataisiin resursseja koronapotilaiden hoitoon. Meillä Meilahden gastroenterologian poliklinikalla lääkärin vastaanotot ovat muuttuneet suuremmaksi osaksi etävastaanotoiksi tai hoitopuheluiksi, kuten myös IBD-hoitajan ohjausvastaanotot. Poikkeuksena on itse pistettävien biologisten lääkehoitojen aloitukset ja pistosopetukset sekä jotkin lääkeinjektiot, jotka toteutetaan paikan päällä.

Puhelinpalvelumme ruuhkautui koronapandemian rantauduttua Suomeen, mutta on sittemmin tasaantunut. Nyt puheluiden luonne on myös muuttunut. Alussa, kuten nytkin, monella soittajalla oli suuri huoli mahdollisesta sairastumisesta ja käytettävästä lääkityksestä. Sittemmin olemme saaneet melko paljon puheluita, joissa soittajan hengitystieoireet ovat viitanneet mahdolliseen koronavirusinfektioon. Tällöin olemme ohjeistaneet potilasta ottamaan yhteyttä oman kunnan koronavirusneuvontaan. Koronavirusnäytetuloksesta ja oireista riippuen olemme yhteistyössä lääkärin kanssa neuvoneet potilaita.

Tärkeä viesti soittajille varsinkin alussa oli se, ettei lääkitystä pidä mennä lopettamaan, jos infektiosairautta ei ole. Sittemmin vastaan on tullut tilanteita, joissa lääkehoitoja on jouduttu siirtämään tai tauottamaan yksilöllisesti ohjeistaen. Haluankin huomauttaa, että kaikissa epäselvissä tilanteissa on tärkeää olla yhteydessä omaan hoitopaikkaan joko IBD-hoitajaan ja/tai lääkäriin.

Mitä sitten kun pandemia on joskus ohi, ja milloin uskallamme suunnitella tulevaisuutta? Tiedämme, että tulevaisuudessa edessämme on talouskriisi, sillä valtion, kuntien ja yritysten taloudet ovat huonolla tolalla. Samoin talouskriisi näkyy työttömyyslukujen nousuna. Monella opiskelut ovat keskeytyneet tai vaikeutuneet. Lisäksi moni on joutunut kokemaan läheisen menetyksen tai sairastumisen.

Jääkö tästä kaikesta mitään positiivista, kun elämämme on äkkipysähdyksen edessä? Sanotaan, että koronapandemia pelastaa mahdollisesti ilmastokriisiltä? Riittääkö se?

Nyt tiedämme, että rajoitusten purkaminen aloitetaan hiljalleen. Ensimmäisenä edessä on koulujen lähiopetusten käynnistyminen. Kesäkuun alussa yhteiskuntaa avataan hiljalleen lisää tehden samalla arvioita tautitilanteen muutoksista.

Voimme tuntea kiitollisuutta siitä, että maamme on selvinnyt tähän asti pandemian hoidosta hyvin. Olemme kaikki omalta osaltamme olleet kantamassa kortemme kekoon näissä laajoissa talkoissa. Karanteeniajan kuluessa ihmiset alkoivat Helsingin Alppilassa kirjoittamaan teipeillä ikkunaan. Yksi näistä viesteistä oli: ”Kaikki järjestyy”. Osaamme kannustaa toisiamme. Samoin kun ajan päivittäin Meilahdesta kotiin, Stenbäckinkadun ja Mechelininkadun kulmassa on suunnattuna Meilahden sairaalan kampukseen päin ikkunasta roikkuva lakana, johon on maalattu suuri punainen sydän. Joka päivä se lämmittää mieltäni.

On esitetty huolta siitä, etteivät ihmiset uskalla tulla sairaalaan tai avoterveydenhuollon yksiköihin sovittuihin kontrolleihin tai tutkimuksiin. Tähän on kiinnitetty huomiota hoitopaikoissa, ja ennakkoon varmistetaankin, että esimerkiksi sairaaloihin tulevat potilaat eivät ole hengitystieoireisia. Jos mahdollista, kaikki vastaanotot on muutettu puhelimitse tapahtuviksi. On kuitenkin tärkeää, että IBD-potilaat tulevat tutkimuksiin ja tiputuksiin ajallaan. Ennakoimalla vältymme siltä, että tuleva syksy voi olla haastava, jos hoitoaikoja ja leikkauksia on siirretty paljon keväältä ja kesältä eteenpäin.

Nyt meidän kaikkien tärkein tehtävä jaksaa vielä, ja noudattaa annettuja ohjeita. Jossain vaiheessa huomaamme varmasti, että valoa tunnelin päässä näkyy jo.

 

Lähde: