Merja Partio-Uitti

Elintavat ja IBD

15.04.2019

Nykytiedon mukaan tulehduksellisen suolistosairauden syntyyn vaikuttavat perintötekijät, suolistomikrobit, ravitsemus- ja ympäristötekijät. Perintötekijöiden vaikutuksesta suolen limakalvolla on poikkeavuuksia, jotka johtavat suolen epänormaaliin puolustautumiseen suolen bakteereita vastaan. Tämä aiheuttaa siis monimutkaisen tulehduskaskadin suolistossa.

IBD-sairaudet ovat yleisempiä länsimaissa kuin kehittyvissä maissa. Syitä tähän on etsitty niin ruokavaliosta, antibioottien käytöstä varhaislapsuudessa kuin korkeasta hygieniatasostakin. On luonnollista, että IBD:hen sairastunut miettii selitystä siihen, että mikä sairauden on aiheuttanut tai että miksi juuri minä sairastuin siihen.

Nykyisin ajatellaan, että vähäiset luonnolliset mikrobikontaktit varhaislapsuudessa (hygieniahypoteesi) olisi yksi syy IBD-sairauksien lisääntymiseen. Tähän liittyy varmasti kaupungistuminen, kotiemme ja ympäristömme puhtaus ja lasten vähäiset mahdollisuudet olla tekemisissä mm. mullan ja maaperäisten mikrobien kanssa. Lasten luontainen halu mm. kuraleikkeihin ja majojen rakentamiseen metsässä onkin jopa terveyttä edistävää toimintaa, jota ei aikuisten ole syytä kieltää.

Toistaiseksi ei ole todettu minkään yksittäisen ravintotekijän tai ruoka-aineen lisäävän riskiä sairastua tulehduksellisiin suolistosairauksiin eikä laukaisevan sairauden aktiivivaihetta. Potilaat tosin saattavat yhdistää oireiden pahenevan joistakin ruoka-aineista, esimerkkinä näistä voisivat olla vaikkapa hyvin maustetut ja rasvaiset ruoat, maitotuotteet tai runsaasti sokeria sisältävät tuotteet. IBD-potilailla on todettu muuta väestöä matalampia D-vitamiinitasoja, mutta se on vielä epäselvää, onko tämä sairauden syy vai seuraus. Joka tapauksessa IBD-potilaan kannattaa huolehtia ainakin suositusten mukaisesta D-vitamiinin saannista, koska auringonvalosta emme pääse täällä pohjolassa säännöllisesti nauttimaan.

Ravitsemus on tärkeä tukihoito tulehduksellisen suolistosairauden hoidossa. Hyvä ravitsemustila edistää yleistä hyvinvointia ja jaksamista sekä toipumista aktiivivaiheesta. Toistaiseksi ei ole olemassa mitään IBD-dieettiä, vaan rauhallisessa vaiheessa olevaa IBD-sairautta sairastava voi syödä usein aivan tavallista ruokaa yleisten ravitsemussuositusten mukaisesti. Ruokavalion rajoittaminen voi johtaa puutoksiin joidenkin ravintoaineiden kohdalla. Rajoituksia tarvitaan oikeastaan vain suolta ahtauttavaa Crohnin tautia sairastavan potilaan kohdalla.

IBD-potilaan on hyvä muistaa, että energian ja proteiinin tarve kasvaa sairauden aktiivisessa vaiheessa. Usein potilaan paino laskee, koska ruokahalu heikkenee suolioireiden lisääntyessä ja tulehduksen nostaessa päätään. Tällöin on tärkeää juoda riittävästi, koska ripuli lisää nesteen ja suolojen menetystä. Runsaasti kuitua sisältävät viljat ja kasvikset voivat myös lisätä ripulia ja pahentaa vatsakipuja, jolloin niiden käyttöä on ehkä viisasta vähentää, kunnes tauti rauhoittuu. Kannattaa pyrkiä syömään säännöllisesti mitä suinkin vain pystyy ja juoda riittävästi. Ravintolisiä, mm. runsaasti proteiinia ja energiaa sisältäviä täydennysravitsemusvalmisteita, kannattaa käyttää aktiivivaiheessa turvaamaan ravitsemusta.

Tupakoinnin tiedetään lisäävän Crohnin taudin uusiutumisriskiä, vaikeuttavan taudin kulkua ja hidastavan leikkaushoidosta toipumista. Tupakointi nostaa sairastumisriskiä Crohnin tautiin ja heikentää myös lääkehoidon tehoa. Kaikkia Crohnin tautia sairastavia pyritään tukemaan aktiivisesti tupakoinnin lopettamisessa. Lopettaminen kannattaa aina, koska sillä on suotuisat vaikutukset sairauden ennusteeseen.

IBD-sairautta sairastavan on hyvä huolehtia rokotussuojastaan, koska hänellä on suurempi riski sairastua tarttuviin tauteihin IBD-sairauden tulehduksen vuoksi ja sen hoitoon käytettävien lääkkeiden vuoksi. Joitakin vakavia infektioita voidaan estää rokotuksin, mutta lääkitys saattaa vaikuttaa siihen, mitä rokotuksia voi ottaa. IBD-potilaan perusrokotukset, jotka aina kannattaa pitää voimassa, ovat kurkkumätä- ja jäykkäkouristusrokotus sekä kausi-influenssarokotus. Jos on epäselvyyttä, onko saanut lapsuudessa kaksi annosta MPR-rokotetta (tuhkarokko-, sikotauti- ja vihurirokkorokote) ja ei ole käytössä puolustuskykyyn vaikuttavaa lääkitystä, rokotteen voi ottaa. Kannattaa tarkistaa lääkitysten ja rokotusten yhteensopivuus omasta hoitavasta yksiköstään ja huolehtia rokotussuoja asianmukaiseksi. Lisärokotussuojaa saa vielä omakustanteisesti, esim. paljon matkustavien kannattaa harkita hepatiittirokotusten ottamista.

Suun terveydestä huolehtiminen on osa yleisterveyttä ja hyvinvointia. Tehokas omahoito ja säännölliset tarkastukset ehkäisevät hammas- ja suusairauksia. Huono hammashygienia voi aiheuttaa oireettomia tai vähäoireisiä pitkäaikaisia tulehdussairauksia, jotka vähitellen heikentävät hampaiston ja suun limakalvojen kuntoa sekä koko elimistöä. IBD-potilaan on erittäin tärkeä huolehtia suun ja hampaiden terveydestä, koska sairauden hoidossa käytetään puolustuskykyä alentavia lääkkeitä.

Liikunta vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ihmisen hyvinvointiin ja jaksamiseen. Säännöllinen ja monipuolinen liikunta edistää terveyttä ja toimintakykyä. Se vaikuttaa fyysisen kunnon lisäksi myös paljon mielialaan. IBD-potilaan on tärkeä kuunnella omaa kehoaan ja liikkua oman vointinsa mukaan. Hyvä fyysisen kunto auttaa jaksamaan IBD-sairauden kanssa paremmin, mutta aktiivisen suolistotulehduksen kanssa on maltettava antaa elimistön toipua ja levätä riittävästi.

Omaan jaksamiseen kannattaa kiinnittää huomiota. IBD-sairauksien oireet (ripuli, vatsakivut, väsymys) saattavat rajoittaa ajoittain sosiaalista elämää ja vaikuttaa henkiseen jaksamiseen fyysisen puolen lisäksi. Stressin ja kivun hallintaa voi opetella erilaisilla rentoutumis- ja mielenhallintamenetelmillä, koska stressi voi lisätä suolioireita.