Merja Partio-Uitti

IBD:n liitännäissairaudet

07.08.2018

Kroonisiin suolistotulehduksiin (Crohnin tautiin ja haavaiseen paksusuolitulehdukseen) voi liittyä myös oireita suoliston ulkopuolella. Maha-suolikanavan lisäksi muutoksia voi olla suussa, silmissä, nivelissä, iholla, maksassa ja sappiteissä. Näitä kutsutaan suoliston ulkopuolisiksi ilmentymiksi eli extraintestinaalisiksi oireiksi. Liitännäissairauksien esiintyvyys vaihtelee 20–50 prosenttiin IBD-potilailla. Valtaosa IBD-potilaista ei kuitenkaan sairastu näihin suoliston ulkopuolisiin ilmentymiin. Liitännäissairauksien esiintyvyys lisääntyy taudin keston myötä ja osa niistä on yhteydessä IBD-sairauden aktiivisuuteen. Liitännäissairaudet ovat tavallisimpia laaja-alaista haavaista koliittia sairastavilla.

 

IBD-sairauksiin liittyvällä poikkeavalla suolen läpäisevyydellä on suuri merkitys liitännäissairauksien syntyyn. Vuotavalla suolella eli lisääntyneessä suolen läpäisevyydessä on kyse siitä, että suolen limakalvo ja epiteeli ovat vaurioituneet tai toimivat puutteellisesti. Tämä aiheuttaa sen, että suolen epiteelin tiiviit liitokset päästävät suolesta verenkiertoon suurikokoisia molekyylejä (bakteereja, viruksia, yms. vierasaineita). Tämän vuoksi verenkiertoon päässeet vieraat aineet aiheuttavat elimistössä autoimmuunireaktioita, allergiaa tai infektioita. Autoimmuunireaktiossa elimistö kehittää vasta-aineita omille soluille. Suolen poikkeava läpäisevyys lisää siis IBD- ja liitännäissairauksien riskiä. Joskus liitännäissairaus ilmaantuu jo ennen suolistosairauden puhkeamista tai toteamista.

 

Niveloireet ovat IBD-sairauksien liitännäissairauksista yleisimpiä. Niitä saattaa esiintyä jopa puolella IBD-potilaista jossain sairauden vaiheessa. Nivelkipuun eli artralgiaan ei liity turvotusta tai muita niveltulehduksen oireita. Nivelkipua esiintyy tavallisimmin käsien ja jalkojen pienissä nivelissä. Niveltulehdusta eli artriittia esiintyy tavallisesti aktiivisessa suolisairaudessa. Niveloireiden ilmetessä suljetaan tavallisesti pois reumasairauksien mahdollisuus. Nivelkipuja hoidetaan erilaisilla kipulääkkeillä, kortisonipistoksilla, sulfasalatsiinilla tai biologisilla lääkkeillä. Nivelkipujen esiintyessä myös perussairauden lääkehoito saattaa siis vaatia tehostamista.

 

Risti-suoliluunnivelen tulehdus eli sakroiliitti ja selkärankareuma oireilevat IBD-taudin vaiheesta riippumatta eli ne eivät ole IBD-sairauden aktiivisuudesta riippuvaisia. Selkärankareuma on selkärangan alueen reumaattinen tulehdus, joka ilmaantuu tavallista useammin IBD-potilaille. Siihen liittyy myös perinnöllinen taipumus eli HLA B27-positiivisuus.

IBD-sairaudet lisäävät osteoporoosin eli luukadon riskiä. Etenkin kroonisesti aktiivia IBD-sairautta sairastavien ja kortisonikuureja käyttäneiden potilaiden tulisi päästä säännöllisesti luustontiheysmittaustutkimukseen, jotta osteoporoosi voidaan todeta ja tarvittaessa hoitaa ajoissa.

 

Maksasairauksiin luetaan primaarinen sklerosoiva kolangiitti (PSC) eli ahtauttava sappitietulehdus. PSC johtaa maksan sisäisten ja ulkoisten sappiteiden ahtaumiin. Ahtaumat estävät sappinesteen virtauksen ja aiheuttavat lopulta potilaalle maksakirroosin (maksan kovettuminen, maksakudos muuttuu sidekudokseksi). IBD-potilaista n. 5-10 % sairastuu PSC:n. Sklerosoiva kolangiitti ei liity suolitaudin aktiivisuuteen. Se ilmenee tavallisesti laaja-alaista, taudinkulultaan rauhallista haavaista paksusuolitulehdusta sairastavilla potilailla.

Tautia epäillään, jos maksan toimintaa kuvaavat laboratorioarvot, etenkin alkaalinen fosfataasi (S-Afos) on toistuvasti koholla. PSC-diagnoosiin tarvitaan vähintään koepala maksasta sekä tähystystutkimuksena tehtävä sappiteiden varjoainekuvaus (ERCP-tutkimus). PSC on usein oireeton, mutta se voi aiheuttaa joskus ihon kutinaa ja keltaisuutta sekä väsymystä. PSC vaatii säännöllistä seurantaa ja lääkehoitoa, koska se lisää sappiteiden ja paksusuolisyövän riskiä.  Maksansiirto on pitkälle edenneen sklerosoivan kolangiitin ainoa parantava hoitomuoto.

 

Kroonisiin suolistosairauksiin liittyy joskus myös iho- ja suuoireita.

Tavallisimmat iho- ja limakalvo-oireet liittyvät IBD-sairauden hoidossa käytettäviin lääkityksiin, etenkin kortisonilääkitykseen. Kortisoni voi aiheuttaa mm. näppylöitä ja aknea. Lisäksi ihorikot saattavat parantua tavallista hitaammin.

Kyhmyruusu on erityisesti säärissä ja kyynärvarsien takaosissa esiintyvä ihottuma. Se ilmenee sinipunaisina, aristavina, pieninä kyhmyinä. Jotkut potilaat myös kuumeilevat. Kyhmyruusu liittyy aktiiviseen suolitautiin.

Pyoderma gangrenosum on tavallisesti alaraajojen alueella sijaitseva sairaus, jossa iholle syntyy pieniä kivuliaita paiseita, jotka haavautuvat ja alkavat märkiä. Ihorikot ja leikkaushaavat ovat tyypillisiä paikkoja, johon haavaumat kehittyvät. Hoitona käytetään kortisonilääkitystä.

Suun aftat ja muut tulehdukselliset muutokset suun ja huulten alueella (mm. huulten turvotus ja tulehdus eli keiliitti, suun haavaumat) ovat tavallinen aktiiviin Crohnin tautiin liittyvä liitännäissairaus.

 

Silmäsairauksista tavallisimpia liitännäissairauksia ovat värikalvon tulehdus eli iriitti (silmän etuosauveiitti) ja silmän kovakalvon pintatulehdus eli episkleriitti. Iriitti on kivulias, silmän sisäinen tulehdus, jossa silmän värillinen osa tulehtuu. Siihen liittyy kivun lisäksi valon arkuus, päänsärky ja näön alenema. Iriitti vaatii lääkehoidon (kortisonia sisältävät silmätipat).

Episkleriitin oireina ovat kivuton silmän kovakalvon eli skleeran punoitus ja turvotus. Näkökyky ei alene ja vaiva paranee usein muutamassa viikossa ilman hoitoa.

Silmäsairaudet tulee tutkia ja hoitaa huolellisesti ja ne vaativat usein lähetteen myös silmälääkärille.

 

IBD-sairauksiin liittyy kohonnut riski munuaiskiviin sekä munuaisarvo kreatiniinin nousun taustalla olevaan munuaistulehdukseen (intestinaalinen nefriitti).

 

Muita mahdollisia liitännäissairauksia ovat haimatulehdus (pankreatiitti) sekä lisääntynyt riski laskimotukoksiin ja keuhkoveritulppaan.  Haimatulehdus voi liittyä IBD-sairauden hoidossa käytettäviin lääkkeisiin (atsatiopriini) ja sen tavallisin oire on voimakas ylävatsakipu. Laskimotukosten ja keuhkoveritulpan riski kohoaa aktiivisessa IBD-sairaudessa.